Kerro lyhyesti taustastasi ja missä kirjastoissa olet harjoittelussa?
Jokisen Jenni, informaatiotutkimuksen tuleva kolmannen vuoden pääaineilija ja HTI-sivuaineilija, länsirannikolta lähtöisin ja nyt jo melko tamperelainen. Alalle ajauduin opiskelutarpeen houkuttelemana.
Harjoittelun olen tehnyt pääsääntöisesti Hervannan kirjastossa, mutta olen päässyt vierailemaan sekä Kaukajärvellä että Kämmenniemessä. Metsossa olen saanut toisten harkkareiden kanssa tutustua koulutusten kautta erilaisiin perustoimiin, kuten hankintaan.
Minkälaisia ennakko-odotuksia sinulla oli harjoittelulle?
Myönnettäköön, että odotin kirjojen viemistä hyllyyn ja kirjojen tuomista asiakkaille, enkä juuri muuta. Ilokseni sain todeta olleeni väärässä, vaikka toki edellä mainitut tehtävät kuuluvat työnkuvaan.
Mikä yllätti kirjastotyössä?
Kuten äskeisestä saattoi arvata, kirjastotyön monipuolisuus yllätti. Tylsiä hetkiä ei juuri tullut vastaan, vaan aina oli jotakin suunniteltavaa tai muuten vain uutta opittavaa edessä. Olen lähtöisin alle 3000 asukkaan kunnasta, jonka piskuisesta kirjastosta ei juuri saanut Tampereen kirjastoihin valmistavaa kuvaa – kirjastojen moninaisuus, toiminnallisuus ja aineiston sekä työnkuvien laajuus tuli lähes puskista! Iloisena yllätyksenä tuli myös henkilökunnan lämmin vastaanotto ja into työtä kohtaan.
Tunnustan käyneeni kirjastossa aktiivisesti viimeksi silloin, kun luin Merja Jaloa, Timo Parvelaa ja R.L. Stineä, eli hetki sitten. Saatoinpa pelata joskus flash-pelejä kirjaston ainoalla asiakastietokoneella. Tällä kokemuspohjalla astuin Tampereelle, ja yllätys oli suuri, kun kirjojen ohella kirjastokortilla sai lainata, varata tai käyttää huoneita, soittimia, tietokoneita, tulostimia, sateenvarjoja, kuntoiluvälineitä, nettisivuja, konsoleita, lautapelejä, rintanappikonetta, ties mitä.
Miten olet voinut hyödyntää omia vahvuuksia?
Olen aiemmissakin työpaikoissa päässyt hyödyntämään asiakaspalvelualttiuttani, mutta nyt sain käyttää myös luovuutta näyttelyiden järjestämisessä sekä ovenpielivitriinin sisustamisessa, ja järjestelmällisyyttä aineiston käsittelyssä. Lisäksi sain harjoittaa tiedonhakutaitojani, minkä koen hyvin tärkeäksi nykypäivän taidoksi.
Jos voisit muuttaa jotakin prosessia työssä, mitä se voisi olla?
Haluaisin vähentää turhaa työtä, josta suurimpana esimerkkinä toimii yhteisten varausten hakeminen. On turhauttavaa etsiä kirjaa, jota piipatessa saa huomata, että se on jo poimittu toisesta kirjastosta. Kömpelö ja ainoa tämänhetkinen ajatukseni kyseiseen prosessiin on, että varausta hakevalla henkilökunnalla olisi tabletit, joista näkyisi, jos jokin varaus ”katoaa” listalta – eli piipataan toisessa kirjastossa.
Lisäksi kiristäisin palautusautomaattikärryjen jousituksia. Lyhyenä ihmisenä niihin sukeltaminen tuntuu epäergonomiselta.
Jos saisit keksiä kirjastoon uudenlaisen palvelun, mikä se olisi?
Varattava rentoutumishuone. Rauhallisia värejä, säkkituoleja, pallomeri, äänieristys. Hämärä valaistus, paitsi lukulamppu, jos haluaa lukea. Tunnelmallista musiikkia? Ehkä ei kuitenkaan. Joka tapauksessa tila, jossa voi rentoutua kireän päivän jälkeen, lukea tai olla lukematta.
Äskettäisen noin-puoliksi-tosissaan mainitsemani kehitysehdotuksen ohella en kyllä keksi parempaakaan. Kenties jokusen vuoden kokemuksella voisi ymmärtää, mitä kirjastosta tällä hetkellä puuttuu – mutta juuri nyt olen yhä häkeltynyt siitä, mitä kaikkea Tampereen kaupunginkirjasto on jo saanut aikaan.
Miten hyödynnät somea harjoittelun aikana?
Olen luonnostani hieman somevastainen ihminen, vaikka ymmärränkin sen omanlaisensa modernin tarpeellisuuden. Harjoittelun aikana olen seurannut kirjastojen eri tilejä eri alustoilla. Merkittävin somemainen aktiviteettini harjoittelun aikana oli kirjablogin perustaminen, jonka avulla harjoittelen kirjoista kertomista ja niiden tulkitsemista.
Miten kirjasto voisi palvella somessa/etänä paremmin?
Mielestäni kirjasto on hyvin kiinni nykyaikaisessa sometuksessa, ja etänä toimiminen sujuu moitteetta. Nostan hattua LIVEille, STUDIOille, TALKeille, Lukuhäiriöille ja kaikelle muulle monipuoliselle ja laadukkaalle kontentille, mitä en olisi kirjastolta osannut odottaa! (Anteeksi! Tämä oli kehu…)
Jos jotakin on keksittävä, ehdottaisin somealustojen rajaamista kohdeyleisölle. Tänä päivänä on vaikea löytää nuorta, joka käyttäisi Facebookia, tai keski-ikäistä, joka jaksaisi opetella käyttämään Instagramia, Snapchatia tai TikTokia. Eli jos esimerkiksi jokin tapahtuma kohdistuu nuorille, siitä olisi hyvä mainostaa enemmän tai lähinnä nuorten käyttämissä kanavissa. Sometuksen sisältöön en puutu, sillä kuten mainitsin, kaupunginkirjasto hallitsee somettamisen. Jos siihen kuitenkin halutaan kehitystä, ehdotan korkeakoulujen, tai miksei toisen asteenkin, puoleen kääntymistä. Alan opiskelijat ovat usein ajan hermolla.
Lisää harjoittelukokemuksia tulossa vielä kolmen blogautuksen verran.
Teksti ja kuvat: Jenni Jokinen
Toimitus: Juliaana Grahn