Vuosien 2022 ja 2023 aikana toteutui kiertue kirjastoissa LSSAVI:n kirjastotoimen ylitarkastajan sekä AKEPiKen projektisuunnittelijoiden ja koordinaattorin voimin. Keväällä 2024 tämä kiertue täydentyy Jyväskylän ja Tampereen yksiköiden kierroksella. Kirjastojen kanssa keskustellaan esimerkiksi kirjaston roolista toimintaympäristössään, tulevaisuudennäkymistä, henkilöstön vahvuuksista ja identiteetistä, kehittämiskohteista sekä työssä innostavista tekijöistä. Vierailimme Jyväskylän kirjastoissa 21.-22.3.2024.
Tutustuimme viidessä keskustelussa yhteensä 18 kirjastoammattilaisen ja esihenkilön johdolla jyväskyläläisten kirjastoyksiköiden arkeen. Mukanamme olivat kirjaston johtajat Anni Salonen (Vaajakosken kirjasto), Marika Peura (Keltinmäen ja Kuokkalan kirjasto), Liina Mustonen-Luumi (Keljonkankaan, Korpilahden ja Säynätsalon kirjastot) ja Mari Haatainen (Palokan ja Tikkakosken kirjastot). Henkilöstönäkökulmaa avasivat kirjastovirkailijan sijainen Riikka Olli (Vaajakosken kirjasto), vastaava kirjastonhoitaja Jenni Vuorela (Kuokkalan kirjasto), kirjastovirkailija Sanna-Maaria Nissinen (Kuokkalan kirjasto), vastaava kirjastonhoitaja Tomi Vatanen (Keljonkankaan kirjasto), kirjastonhoitaja Titi Kalenius (Kortepohjan kirjasto), kirjastovirkailijat Sirkku Lehtonen ja Anna Saarinen (Kortepohjan kirjasto) sekä vastaava kirjastonhoitaja Tiia Kotro (Tikkakosken kirjasto), kirjastovirkailija Mirja Ristolainen (Palokan kirjasto) ja kirjastonhoitaja Tuula Keula (Palokan kirjasto). Pääkirjastossa keskustelimme myös osastonjohtaja Laura Hekkala-Vatulan (kohdennetut palvelut) sekä informaatikoiden Hanna-Leena Majuri-Jantunen, Aapo Ruuttunen ja Mari Vuorinen kanssa.
Jyväskylän keskustelut muodostivat kattavan kuvan suuren kirjastokunnan toiminnasta ja sen alueellisista erityispiirteistä. Asuinalueet kuten Vaajakoski ja Säynätsalo ovat entisiä maaseutukuntia, jotka on liitetty Jyväskylään. Moni kirjasto sijaitsee alueen keskeisen hyvinvointikolmion yhtenä kärkenä, joihin kuuluvat myös nuorisotiloja tai koulukeskusta sekä terveys- tai hyvinvointipalveluja. Alueilla sijaitsee myös erilaisia opistoja, senioreiden palveluyksiköitä ja yhdistyksiä.
Asiakaskunta vaikuttaa tapoihin hyödyntää kirjastoa: Lapsiperheiden suosimissa ja koulujen viereen sijoitetuissa kirjastoissa laina- ja palautusmäärät ovat huikeita, seniorivaltaisen asiakaskunnan kirjastoissa kuten Keltinmäellä kohtaaminen, tilassa järjestettävät tapahtumat ja lehtiaineistot nousevat lainalukuja olennaisemmiksi tekijöiksi. Sekä Kuokkalassa että Kortepohjassa asiakaskunta on erittäin monipuolista ja -kielistä. Yhteistyö nuorisopalvelujen kanssa toteutuu yhteisten tilojenkin kautta Kuokkalassa, Keljonkankaalla ja Tikkakoskella. Säynätsalo on rauhallinen ja matkailijoiden suosima yksikkö, Korpilahti taas on aktiivinen yksikkö hieman syrjemmässä. Palokka on vilkas ja aktiivinen asuinalue, Tikkakoskella kirjasto kuuluu monipalvelupisteeseen ja myös kirjastoauto kiertää.
Tekeillä olevaan Kirjastotarjottimeen kohdistuu odotuksia kaupunginkirjaston yksiköissä. Se tarjoaa koordinoitua mahdollisuutta rakentaa hyviä yhteistyökäytäntöjä, parantaa asiakkaiden kirjastosuhdetta ja luo opettajille selkeää rakennetta tuntisuunnittelun ja vastavuoroisuuden tueksi. Aktiiviset opettajat ylipäänsä tukevat oppilaiden kirjastoasiakkuutta. Tarjottimella tavoitellaan koulumaailmaa vastaavamman koulukirjaston toimintakulttuuria, jotta yksiköt pystyvät samanaikaisesti kehittämään myös muiden asiakasryhmien palveluita. Hankkeen projektipäällikkönä toimii Marika, mukana on myös rehtoreita. Jo nyt keskustelijat näkevät koulumaailman aikataulutuksineen avautuvan ihan eri lailla, vaikka kouluyhteistyökokemusta olisi ollutkin jo pidemmän aikaa.
Moni työntekijä on työskennellyt useassa toimipisteessä työuransa aikana, mikä tuo hyvää pohjaa sijaistamiselle, työkierrolle ja yhteisten käytäntöjen edistämisellä myös arkityössä. Aktiivisten lainaajien alueella kokoelmatyötä tehdään paljon ja tarvittaessa poistot edellä, kellutuksessa ei ole suoraan perusteltua lähettää aineistoa muualle. Kirjastopalveluihin kohdistuvat lakkautusuhat ja palveluverkkoselvitykset myös kuormittavat henkilöstöä.
Kirjaston on jyväskyläläisten mielestä tärkeä toimia sekä alustana että omaa ja kumppaneiden toimintaa yhdessä kehittävänä toimijana. Yhteistyökumppaneita haetaan laajasti ja ennakkoluulottomasti asuinalueiden sisältä. Kirjaston tiloissa saatetaan järjestää esimerkiksi digiopastusta samaan aikaan seniorikahvilan kanssa tai yhdistysten tapahtumia omatoimiaikaan.
Jokainen kirjasto kunnassa on kirjasto kuntalaiselle
Tulevaisuudennäkymiin vaikuttavat palveluverkon kehittymisen lisäksi väestöjakaumat alueilla. Esimerkiksi alakoulupainotus ja rakentaminen ohjaa suunnittelemaan myös jatkossa pienempiin lapsiin keskittyvää toimintaa. Alueiden elämää näkee hyvin kirjastoista käsin. Kotoutumisen tarpeet ja yhteistyö eri toimijoiden kuten vapaaehtoisten, oppilaitosten ja yritysten kanssa puhututtaa niillä alueilla, jossa on enemmän monikielistä asukaskuntaa. Jyväskylässä on aktiivista senioriväkeä, joka käy asuinalueiltaan myös pääkirjastossa asioimassa. Tätä soisi keskustelijoiden mukaan näkevän muissakin käyttäjäryhmissä, jotta eri kirjastot tulisivat nähdyiksi osana yhteisen kaupunginkirjaston toimintaa. Tapahtumia voisi tuottaa alueiden vahvuuksien mukaan kaikille kuntalaisille, alustana, nähden hyvinvoivat kuntalaiset selkeämmin yhteisenä tavoitteena.
Kulttuurisessa moninaisuudessa on paljon uusiakin mahdollisuuksia, jos ajatellaan kaupungissa asuvia kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita, perheellisiä työssäkävijöitä ja väitöskirjatutkijoita kaikkialta maailmasta. Kaupungin ja vapaaehtoistoimijoiden koordinointi voisi olla tiedossa vahvemmin sekä kirjastoissa että asiakkaiden puolella, koska monikulttuurisuus on Jyväskylässäkin laajempaa kuin kotoutumista ja turvapaikanhakijoiden yhteiskuntaan osallisuuden tukemista.
Kirjastoyksiköiden henkilöstö on kiitetysti mukana alueellisissa työryhmissä ja kiinni kansallisessa keskustelussa e-kirjastopalveluista. Pohdittavaa löytyy myös uusien kirjastonkäyttäjien kasvattamisesta, kun kirjastokortillisten suhteellinen osuus kuntalaisista pienenee. Kehittämiskirjastoalueen verkostot tuovat tukea, joka selkeyttää omia ajatuksia ja auttaa jakamaan hyviä käytäntöjä myös alueen kahden kirjastokimpan välillä.
Kunnan sisällä verkostoituminen moniammatillisesti on myös perusteltua. Kirjasto ottaa helposti itselleen vastuunkantoroolia yhteistyön ollessa jäsentymättömämpää. Mitä aktiivinen verkosto vaatii käynnistyäkseen, mitä kannattaa ottaa omaan työhön ja mitä kannattaa tehdä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa?
Turvallinen ajanviettopaikka ja osaavat ammattilaiset
Vaajakosken ja Tikkakosken kirjastoissa vahvuuksia on erityisesti lasten- ja nuortenkirjastotyössä ja tapahtumien järjestämisessä. Aineistonäyttelyitä on helppo koota. Kehitettäviä asioita kuten moninaisuuden ja nuorten kohtaamista voisi tavoittaa koulutusten kautta, yksiköiden sisällä palveluja olisi myös keskustelijoiden mukaan hienoa pystyä uudistamaan järjestelmällisemmin ja varata tähän aikaa.
Erityisesti nuoriso-ohjaajien kanssa tiivistä yhteistyötä tekevissä Jyväskylän yksiköissä kohtaamisen yhteinen periaate on tervehtiä jokaista erikseen. Pienellä teolla saadaan aikaan suuri vahvuus palvelujen laadussa: Asiakkaat huomauttavat myös, jos toisessa yksikössä ei tervehditä. Kirjastoissa on pystytty rakentamaan kohtaamisten avulla lapsille pienestä asti mielikuvaa siitä, että työntekijöille uskaltaa ja kannattaa puhua. Kesäaikana tullaan lainaamaan erityisesti Palokan kirjastosta, kun useampi kirjasto on suljettuna. Työntekijöistä löytyvät kolme elokuvafriikkiä myös tietävät kaiken aihealueestaan. Keskustelusta toiseen olemme kohdanneet kokeneita asiakastyössä vahvoja ammattilaisia.
Työssäkäyvien ja lapsiperheiden suosimat alueet ovat aineiston kiertolukujen kärjessä. Omatoimiaika laajentaa kirjastojen saavutettavuutta, vaikka henkilöstön näkökulmasta tämä tarkoittaakin kirjastoammattilaisten käytännössä tekevän muuttoa joka päivä. 😊
Lukutaidon ja aineistoihin pääsyn edistämiseen liittyvää toimintaa ei tällä hetkellä tarjota aikuisille samaan tapaan kuin digiosaamisen tukea. Tämä mietityttää ja vaikuttaa suoraan kirjastoammattilaisten tietopalveluosaamiseen. Erikoistuvia kysymyksiä esimerkiksi musiikista ei juuri tule. Toiveena on, että monikanavainen asiakaspalvelu auttaisi ohjaamaan asiakkaita jälleen tekemään monipuolisia kysymyksiä eri aihepiireistä myös lukuneuvoja-palvelun kautta. Tilan osalta taas esillepano voi olla ainoa kontakti asiakkaaseen, joka käy omatoimiaikana kirjastossa.
Pääkirjastossa yhteistä asiakaspalvelua on kehuttu ja henkilöstö kokee oppineensa kollegoiltaan. Monikanavainen asiakaspalvelu on auttanut ymmärtämään, että chat, puhelin ja sähköposti ovat itse asiassa asiakastyön vaativimpia muotoja, niissä tulee tuntea myös toisten kuntien kirjastojen toimintaa ja tiedonlähteitä. Lopulta tietopalvelu perustuu siihen, että kysellään ja selvitetään – varsinaisen suoran tietämisen sijaan.
Yksiköiden henkilöstöt muodostavat kiinteitä porukoita, joiden yhteishenki nousee esiin keskustelusta toiseen. Omien ja kollegoiden vahvuuksien tunnistaminen on havaittu tärkeäksi kiintopisteeksi, kun organisaatio uudistuu tai oma työidentiteetti on muuttumassa.
Omaa porukkaa parempaa ei voisi olla!
Vaajakoskella ajatellaan, että asiakkaat löytyvät työntekijäkokemuksen kolikon kummaltakin puolelta. Jo se, että saa jollekulle kokemuksen maailman isoimman asian onnistumisesta, innostaa omassa työssä. Eteenpäin vie kokemus siitä, että on tehnyt jotakin hyvää huononakin päivänä ja että pystyy säilyttämään asiakastyön hyvällä tasolla. Loppupeleissä yksiköissä tehdään hyvin käytännönläheistä työtä – kirjastoa ei ole ilman asiakkaita. Tärkeää on, ettei käperry sisäiseen kouluttautumiseen vaan löytäisi siitä konkreettista apua.
Oman työn vaikutuksen ja merkityksen näkeminen palkitsee kaikissa kirjastoissa, erityisesti uusien lasten tai kuntalaisten innostuessa lukemisesta tai löytäessä kirjastosta jotakin itselleen. Kuokkalan ja Keljonkankaan kirjastoissa tehtävän yhteistyön kerrotaan kantavan hyvin myös vastoinkäymisissä. Oman työn kehittäminen ja muuttuminen motivoi myös, esimerkiksi kirjastotilaan suoraan tuotavat, muiden toimijoiden tuottamat tapahtumat uudistavat kirjastoa ja yksittäisen työntekijän tehtäväkenttää.
Välillä tuntuu laimealtakin sanoa, että haluaa löytää muille luettavaa, toisaalta kirjasto on tulevaisuudessakin monipuolisten vahvuuksien kenttä! Mikä olisi yhteiskunnallisesti parempaa, kuin olla omassa työssään vaikuttamassa ihmisten elämän mielekkyyteen? Konseptina on aivan mahtavaa, että ei tarvitse myydä mitään tai tehdä voittoa.
Keskeneräisyyden hyväksyminen ja nopea toimeen tarttuminen nousevat esille yksiköissä työn muutoksiin sopeutumista kuvatessa. Hyvin suunniteltu voi olla yhtä kuin jäädä kokonaan tekemättä, ajatellaan myös joustavan tekemisen, kokeilemisen ja suunnitelmallisuuden suhteesta. Hyvät esihenkilöt mukana kirjaston päivittäisessä asiakkaiden kohtaamisessa innostavat sekä henkilöstöä että toisiaan, AKE-huomiona monessa esihenkilössä onkin samaa innostavaa henkeä!
Olisi hienoa saada saman katon alla työskentelevät oppimaan yhdessä
Nuorten kohtaaminen, yhdenvertaisuus ja turvallisuus ovat osaamisen kehittämisen kestoaiheita, joihin Jyväskylässä toivotaan jatkossakin tarjottavan sekä koulutuksia, verkostoja että epämuodollisempaa ajatustenvaihtoa. Kestoaiheiden lisäksi näihin liittyvässä yhteisessä toiminnassa kirjaston lähialojen kuten lapsi- ja nuorisotyön sekä opiskelijaterveydenhuollon kanssa yhteinen pohdinta voisi ratkoa esimerkiksi lasten ja nuorten tarpeita ja auttaa ymmärtämään niitä yhdessä paremmin. Digiosaaminen ja erilaiset välineet muodostavat toisen kestoaiheen. Sivistyskäsitysten erot eri alojen välillä kiinnostaisivat teemana myös.
Etätoteutukset, toisteisuus ja tallenteet ovat muutaman työntekijän yksiköissä tarpeellisia osaamisen kehittämiselle koulutusten kautta. Toteutustavasta riippumatta välillä koulutuksille on vaikeaa löytää aikaa, joten monipuolinen tarjonta itsessään ei ole ainoa ratkaisu.
Koulutusten jälkeinen pohdinta on myös kirjastojen esihenkilöiden ja työntekijöiden välinen pohtimisen paikka. Malleja tähän olisi hyvä löytää jaettavaksi. Kirjastovierailut ja oppimisvierailut ovat tärkeää vastapainoa koulutuksille. Myös AKE ja AVI ovat saaneet aikaiseksi hyvän työnjaon täydennyskoulutuksen ja verkostotyön järjestämisessä. Kun kunnan tasolla toiminta muuttuu tai siihen liittyvä oma tukitoimi jää pois, sisältö voi nousta esiin koulutustoiveena. Yhteinen keskustelu auttaa myös pohtimaan, miten osaamista voisi kehittää omassa arjessa – ja toimia itse oppimisen paikkana.
Teksti ja kuvat: Juliaana Grahn