PiKen tiedusteluosasto kävi huhtikuussa 2019 tiedonkeruumatkalla ikivanhoista kirjastoistaan kuuluisalla sumujen saarella Englannissa.
Emme kuitenkaan käyneet koputtelemassa mahonkihyllyjä ja taivastelemassa vessojen kokolattiamattoja, vaan kohteet olivat hollantilaisten kirjastokonsulttien Sander van Kempenin ja Erik Boekesteijnin tuoreimpia lempilapsia: Idea Store ja Wimbletech Lontoossa sekä Storyhouse Chesterissä.
Idea Store
Idea Storet ovat kirjastojen ja kansalaisopistotyyppisten elinikäisen oppimisen keskuksia Itä-Lontoossa. Niiden erityisinä painopisteinä ovat terveyden ja työllisyyden edistäminen.
Wimbletech
Wimbledonissa sijaitseva Wimbletech CIC ja The Workaryn nimeä kantavat sisaryritykset ympäri Lontoota ovat yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka ottavat käyttöön alihyödynnettyä tilaa kirjastoista. Tiloja muunnetaan luovan luokan työtiloiksi, neuvotteluhuoneiksi, esiintymistiloiksi ja kahviloiksi. Kirjastoille tämä kumppanuus merkitsee kipeästi kaivattuja lisätuloja sekä luovaa pöhinää tiloihin.
Storyhouse
Storyhouse on täysin integroitu yleinen kirjasto, teatteri, elokuvateatteri ja ravintola Chesterissä. Siinä yhdistyvät kaupalliset ja julkiset palvelut sekä hyväntekeväisyystyö yhdeksi organisaatioksi saman katon alle. Ajatuksena on taloudellisesti kestävä ja vastuullinen yhteisöllinen yritys.
Mitä näistä uudella tavalla konseptoiduista kirjastopalveluista voidaan sitten oppia henkilöstön kehittämisen kannalta?
Henkilöstö on yhteinen, toimenkuvat joustavat
Idea Storessa kirjaston ja elinikäisen oppimisen palvelujen henkilöstö on yhteinen, koska toiminnot ovat täysin integroituja, ei siis ole erikseen kirjaston henkilökuntaa. (Vakituisen henkilöstön lisäksi on tuntiopettajia.) Tämä vaikuttaa samalla työtehtäviin ja päivän kulkuun: sama henkilö saattaa aamulla vetää eläkeläisten kerhoa ja siirtyä iltapäiväksi lasten osastolle. Työpäivä pyritään rakentamaan niin, että intensiteetti vaihtelee, jolloin työssä jaksaa paremmin.
Storyhousen asiakaspalveluhenkilökunta on kaikille palveluille yhteistä, joten kaikki tekevät kaikkea. He myyvät lippuja, työskentelevät baarissa, auttavat asiakkaita löytämään aineistoa, suosittelevat tapahtumia ja esityksiä, markkinoivat vuokrattavia tiloja ja vetävät tapahtumia. Toki kullakin on omia erikoisosaamisen alueitaan, joita he pääsevät käyttämään työssään sovitusti. Terassille on tulossa mehiläisiä ja eksoottisia kasveja, koska henkilökuntaan sattuu kuulumaan näiden hoitoon perehtyneitä ihmisiä. Kielifestareilla satutunteja, työpajoja ja esityksiä on saksaksi, puolaksi ja espanjaksi.
Taidot voi oppia, asennetta ei
Rekrytoinnissa sekä Idea Store että Storyhouse korostivat asenteen merkitystä. “Skills you can teach, attitude you can not”, molempien johtajat totesivat kenties toisistaan tietämättä.
“Skills you can teach, attitude you can not”,
Työhönotossa keskitytään siis selvittämään paitsi aiempaa työkokemusta, joka kertoo kiinnostuksenkohteista ja motivaatiosta, myös hakijan asenne tulevia työtehtäviä kohtaan. Taidot ja tutkinnot ovat toissijaisia.
Idea Storen rekrytointi tapahtuu niin, että kerran neljässä vuodessa julkaistaan rekrytointi-ilmoituksia paikallisissa lehdissä ja netissä. Ensimmäisessä vaiheessa hakijat täyttävät verkossa rekrytointilomakkeen. Osa hakijoista valitaan lukutaito- ja numerolukutaitokokeeseen. Kokeen läpäisseet haastatellaan henkilökohtaisesti. Haastattelussa painotetaan asennetta, ei taitoja. Samoin painotetaan aiempaa työkokemusta, mm. kaikenlaista asiakaspalvelu- ja opetuskokemusta.
Storyhousen perustamisen yhteydessä Chesterin kaupunginkirjaston henkilökunta kävi läpi kaksivuotisen siirtymävaiheen valmennuksen, jossa tehtiin harjoituksia uuden palvelun palvelukulttuurista draamallisten sisältöjen kautta. Tämä paitsi valmisti henkilöstöä omaksumaan uudenlaista työotetta, myös samalla selkeytti osalle kirjastolaisista ettei Storyhouse ole heille sopiva työympäristö. Osa pyysi itse aktiivisesti siirtoa toiseen, perinteisempään kirjaston toimipisteeseen. He, jotka halusivat siirtyä Storyhouseen, kävivät läpi mm. jalkautuvan, vuorovaikutteisen asiakaspalvelun valmennuksen sekä mentorointivalmennuksen.
Jokainen Storyhousen työntekijä toimii mentorina ja jakaa näin osaamistaan ympäröivälle yhteisölle. Asiakaspalvelutiskejä ei ole lainkaan (baaritiskiä lukuunottamatta): asiointi tapahtuu itsepalveluautomaateilla, jonne henkilökunta saapuu opastamaan tarvittaessa.
Jokainen on mentori
Storyhousessa on jatkuvasti käynnissä Young Leaders -ohjelma, jossa syrjäytymisuhan alla olevia nuoria valmennetaan mentorointimenetelmällä kohti elämänhallintaa ja työelämätaitoja. Nuoret valikoituvat aktoreiksi sosiaalityöntekijöiden suosituksesta. Heillä on nuoresta iästään huolimatta poikkeuksellisen raskaita ja traumatisoivia elämänkokemuksia takanaan ja tämän seurauksena ote elämästä heikentynyt.
Mentorointi on ollut tuloksekasta ja voimauttavaa. Yhtenä esimerkkinä taiteellinen johtaja Alex Clifton nosti esiin nuoren naisen, joka ei alkutilanteessa pystynyt lähtemään kotoaan sosiaalisen eristyneisyyden vuoksi. Nainen vältteli katsekontaktia ylipitkän otsatukkansa takaa, eikä uskaltanut tavata Alexia lainkaan, koska koki että hän on pitkä ja pelottava. Young Leaders -ohjelmassa hän sai järjestää itselleen mieluista ohjelmaa Storyhousessa, sellaista jonka puitteissa hän itse voisi kuvitella tapaavansa ihmisiä. Hän järjesti sarjan onnistuneita lautapeli-iltoja, jotka jatkuvat edelleen vaikka nuori ei enää olekaan Storyhousessa töissä. Kun Storyhouse virallisesti avattiin, juuri hän sai kunnian ottaa kuningatar Elisabeth vastaan. Mentorointiohjelman päätteeksi hänelle tarjottiin työpaikkaa Storyhousesta, mutta hän oli vahvistunut niin, että koki itsellään olevan riittävästi voimavaroja toteuttaa varsinainen unelmansa: hän avasi kahvilan Chesterissä lähellä Storyhousea.
Kirjastot muovaavat paikallisyhteisöjään
Niin Idea Storeissa, Storyhousessa kuin Wimbletechissä tuli esille sama johtoajatus, joka poikkeaa hieman valtavirrasta kirjastoalalla: Ei keskitytä sisältöjen vaan yhteisöjen kuratointiin. Kaikilla on laajempana tavoitteena lisätä ihmisten osallisuuden tunnetta yhteiskuntaan, vahvistaa monipuolisesti asiakkaiden terveyttä ja työllisyyttä ja auttaa paikallisyhteisöä kasvamaan taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävämmäksi. Kaikkien toimintaa läpäisee yhteiskunnallinen ja hyväntekeväisyystyö.
Konstit ovat monet: valtarakenteita on purettu niin, että pelkän tavanomaisen osallistamisen sijaan asiakkaat ja yhteisöt saavat aidosti päättää, millaisia tapahtumia ja kulttuurisisältöjä tuodaan esille, eivät kulttuuri-instituution asiantuntijat.
Kirjastotilaan tuodaan terveyden ja työllisyyden kursseja, neuvontaa ja aineistoja korostetusti ja asiakaslähtöisesti esille. Yhteispalvelupisteestä saa neuvontaa arkisiin kysymyksiin ja tukea digitaalisten palvelujen käyttöön. Vuokrattavissa tiloissa on käytössä sosiaalisen hinnoittelun periaate: ne joilla on rahaa, maksavat – ne, joilla ei ole, eivät maksa. Heikoimmassa asemassa olevista ja vähemmistöihin kuuluvista otetaan henkilökohtaista ja yhteisöllistä vastuuta esim. mentoroinnin, positiivisen syrjinnän ja näkyväksti tekemisen avulla. Rekrytointipolitiikassa pyritään edistämään paikallisten työllistymistä. Tapahtumissa voivat esiintyä ihmiset, jotka hyötyvät kokemuksesta osana omaa kuntoutumistaan. Aineistoja ja tapahtumia antirasismista, feminismistä, avarakatseisuudesta, kulttuurisesta diversiteetistä, tasa-arvotyöstä jne. pidetään esillä ja tuotetaan. Käytössä on korostetusti turvallisen tilan periaatteet. Kieltokyltit ovat kiellettyjä, koska ne eivät voimauta ketään.
Storyhouse tekee huomattavan määrän yhteisötyötä. Kansalaisjärjestöt ja yleisö saavat valtaa suunnitella taloon ohjelmaa ja erilaisia kumppaniyhteisöjä on 135. Esimerkkinä tästä on feministinen Storyhouse Women -viikonloppufestivaali, jossa on työpajoja, luentoja, paneelikeskusteluja, esityksiä, musiikkia, runoutta, väittelyjä jne. Ohjelman ovat luoneet nais- ja ihmisoikeusjärjestöt. Aiheet vaihtelevat rankasta kepeään: työurat, perheväkivalta, islamofobia, päihderiippuvuuksista toipuminen, naisurheilu, raiskauskulttuuri, transsukupuolisten tarinat… Sisältö olisi saattanut ollut hillitympi, jos sen olisi suunnitellut keskiluokkainen kulttuurituottaja oman näkemyksensä pohjalta. Samalla tavalla vaikkapa autismiyhdistyksen kanssa yhteistyössä järjestyn tapahtumaviikon elokuvat voivat olla Pretty Womanin kaltaisia taiteellisen johtajan kauhistuksia, mutta valta on yhteisöllä!
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Olennaisinta on kuitenkin kirjastojen itseymmärrys tahona, jolla on voimaa ja vastuuta vaikuttaa yksilöiden elämänlaatuun ja aktiivisesti muovata yhteiskunnasta parempi paikka kaikille.
Teksti ja kuvat: Lepe Parviainen
Yhteystiedot: [email protected] / 050 4821 958