Uuden vuoden ja kaksivuotisen HyPe-hankkeen puolivälin merkkipaalun kunniaksi tässä artikkelissa koostettuna akateemisia, pelikasvatukseen liittyviä ja tutkimus-teknisluonteisia lähteitä kirjastojen pelitutkimuksesta. Tekstin toinen osa ilmestyy myöhemmin akepiken blogissa.

Teksti: Pekka Ollikainen


Pelihakuja ja oppimiskokemuksia

Antti-Jussi Juppo: Kirjastopalveluja simuloiva peli –lopputyöstä

Tiedonhakua peleistä ja kirjastoista

Ennen Hyvä Peliliike -hanketta lähestyin itse pelaamista ja pelejä hieman erilaisesta kirjaston asiakkaan, tarkemmin sanoen kirjastosovelluksista kiinnostuneen informaatiotutkimuksen aineopiskelijan näkökulmasta. Olin kiinnostunut siitä miten Suomessa informaatio- ja kirjastoalan tutkimuksen parissa on lähestytty aihetta kirjasto ja pelit. Laitoin kysymystäni eteenpäin esimerkiksi valtakunnallisen Kysy kirjastohoitajalta-palvelun kautta. Tämän kyselyni lopputulos oli määrällisesti melkoisen vähäinen, eli hakuun tarttui tuolloin vain kaksi tutkimusta, jotka oli tehty kirjastoalan sovelluksista, erityisesti peleihin liittyen. Toisaalta molemmat näistä tutkimuksista olivat erittäin kiinnostavia kokeiluja, joissa pelaaminen oli tuotu uusien tekniikoiden myötä kirjastopalveluntoiminnan ihan ytimeen.

Lahden ammattikorkeakoulussa kokeiltiin Unity 3D -pelimoottorin käyttöä Vuforia-kirjaston avulla, tavoitteena tutkia ja testata lisätyn todellisuuden käyttämistä kirjaston palveluissa sekä tuoda sitä yleisön tietoisuuteen Leo Lastikka: Lisätty todellisuus : Reality Check -peli – Theseus. Karelia ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa puolestaan oli tekeillä kirjastopalveluja simuloiva peli RPG Maker VX Ace-pelimoottoria käyttäen. Antti-Jussi Juppo: Kirjastopalveluja simuloiva peli – Theseus. Molemmissa tutkimuspapereissa oli erittäin hyvin dokumentoitu se, miten suunnittelu ja toteutus oli tehty ja millaisia ajatuksia kirjastoissa oli herännyt sovellusten tekemisen pohjalta.

Ajatuksia aiemmista koulutuksista

Toisaalta mieleen on jäänyt myös pelihanketta suunniteltaessa pari vuotta sitten akepiken Pääkirjasto Metsossa järjestämä yhden päivän pelikoulutus, jossa aiheena olivat esimerkiksi pakohuonepelit, pelien kulttuuri ja pelisuunnittelu, jota sivuttiin useassa esityksessä. Koulutuksesta jäi mieleen mm. Heikki Marjomaan katsaus ”Digitaalinen peli tarinankerronnan muotona” sekä Olli Sotamaan esitys ”Pelikulttuurinen pääoma ja leikin yhteiskunta 

Olli Sotamaan esityksen pohjalta, ennenkaikkea hänen antamien konkreettisten esimerkkien myötä oli helppo omaksua myös hankkeeseen ajatus, että pelejä ei kannata ajatella jähmeästi vain yhdestä näkökulmasta vaan pelejä ja pelaamista kannatta ajatella kokonaisvaltaisemmin osana ympäristöämme ja muuttuvaa yhteiskuntaa. Pelit ja pelillisyys näkyvät ja muokkaantuvat jatkuvasti nyky-yhteiskunnassa. Lähestulkoon kaikki ovat pelanneet joskus tai pelaavat jotain pelejä – ei välttämättä digipelejä vaan piha- ja kesämökkipelejä.

Pelaamisen ja pelien säännöt muuttuvat. Esimerkiksi pelisuunnittelu työnkuvana ja peliteollisuus toimialana ovat olleet historiallisesti olemassa vasta lyhyen ajan. Toisaalta monet meistä, jotka ovat pelanneet jotain ovat samalla toimineet pelisuunnittelijoina, ajatellaanpa pihapelejä tai vaikkapa Monopoli-pelin sääntöjen kotituunausta. Nämä esityksen myötä käydyt esimerkit toivat arkipäivän pelaamisen esille. Samalla ne ainakin allekirjoittaneen mielesssä myös auttavat lähestymään pelejä kokonaisvaltaisesti ja myös pelaamista aktiivisena, positiivisena toimintana.

Pelit ja pelaaminen ovat ihmisten tapa ottaa haltuun meitä ympäröivä tieteellis-tekninen yhteiskunta ja sen vaatimukset ja kääntää nämä voimat omaksi eduksemme – tai ainakin viihteeksemme?


Viitteitä kirjastolaiseen pelitutkimukseen

Pikakelauksella tähän hetkeen, kun HyPe-hankkeemme on puolessa välissä ja ensimmäinen koulutuskokonaisuus onnistuneesti järjestetty. Olemme käyneet nyt läpi projekti- ja ohjausryhmän kanssa hankkeen jatkoa sekä tuoneet mukaan ajankohtaisia aiheita, joita on tullut vastaan keskusteluissa ja koulutuspalautteissa, myös asiakkaiden suunnasta. Seuraavaksi joitain aiheita ja teemoja, joiden pariin suuntaamme hankkeen koulutuksia ensi vuonna.

Pelien (itse)tekemisen ja jakelun tekniikat

Suomessa pelien (itse)tekemisellä on yllättävän pitkä historia jo kotitietokoneiden varhaisen yleistymisen takia. Pidetään mielesssä vanhat kunnon DIY (do-it-yourself) & DIT (do-it-together) ja makerspace-asiat jatkossakin, koska samalla tulee mukaan tärkeä pedagoginen vääntöelementti. Itse tekemällä nimittäin oppii myös arvioimaan toisten tekemisiä, keskustelemaan ja myös kritisoimaan toisten ja myös teollisuuden meille tarjoamia tietokone- ja pelisisältöjä. Kriittinen kuluttajuus toteutuu parhaiten kun tutustuu itse sisältöjen tekemiseen, on se sitten lautapelin prototyypin mallintamista ja 3D-tulostusta opiskelemalla tai algoritimien tekemisen alkeiden opettelua Scratch-ohjelmointiympäristössä.

Peliteollisuuden ja laitevalmistajien liikkeet

Toisaalta erityisesti yleisten kirjastojen näkökulmasta ja erityisesti peliaineistojen valinnan vinkkelistä on hyvä tuntea ja seurata tarkkaan myös peliteollisuuden laitevalmistajien viimeisimpiä liikkeitä. Meitä kiinnostaa siis myös mitkä ovat ne tekniset ratkaisut ja -alustat kirjastojen pelitoiminnoille vuonna 2030? Mitä ovat niiden tekniikat ja käyttöön liittyvät ehdot ja oikeudet?

Onneksi meillä kirjastossa työskentelee henkilöitä, jotka ovat omien opiskelujensa myötä tutkineet toimialan kehitystä. Mikäli aihe kiinnostaa kannattaa tutustua aluksi kollega Joni Alavan graduun Kirjasto pelissä : pelit ja pelaaminen Suomen yleisissä kirjastoissa – Trepo (tuni.fi). Tutkimuksessa käydään laajasti läpi, miten pelit ja pelaaminen ovat edustettuina kirjastoissa. Miten peleihin ja pelaamiseen on suhtauduttu Suomen yleisissä kirjastossa? Millainen tulevaisuuden kuva peleillä ja pelaamisella kirjastoissa kirjastoammattilaisten näkemyksen mukaan on?

Jonin lopputyössä on dokumentoitu erilaisia pelihankkeita ja –tapahtumia, joita kirjastoissa on järjestetty ympäri maailmaa. Niiden parhaista käytännöistä voi sanoa, että yleensä pelitapahtumat itsessään jo tuovat kirjastoon uusia käyttäjäryhmiä. Tapahtumat luovat myös uusia tarpeita sekä ideoita niiden toteuttamiseen.

Joni Alavan gradutyöstä Kirjasto peleissä.

Pelitilat kirjastoissa

Toisaalta nyt hankkeen toisen vuoden alkaessa ja sen myötä on mieleemme noussut ja tullut esille kokonaan uusia, sisältöihin ja pelien sosiaaliseen puoleen liittyviä kysymyksenasetteluja joita emme edes osannet ajatella ennen hankkeen käynnistämistä. Näistä isoimpana mainittakoon: Esteetön, elämyksellinen pelitila, kirjastojen pelihuoneet ja pelitilat sekä niiden suunnittelu.

Pelaamisen varjopuolet

Teemaan liittyy pohdintaa ja suunnittelua sekä myös keskustelun avaamista pelaamisen varjopuolista. Yhteisölliseen pelaamiseen liittyvä kiusaaminen, pelaamiseen liittyvä toksisuus vaativat käsitteinä selvennyksiä. Viime vuonna Kansallisen Peliviikon yhteydessä palkittiin vuoden pelikasvattajana Helmet-kirjastolaisten Non-Toxic Gaming tutkimusryhmän työ.  Päätimmekin heti kutsua heidät mukaan kevään ensimmäiseen koulutustapahtumaan. Kannattaa siis tulla kuulolle! Non-Toxic-Gaming-ryhmällä on nimittäin ihan omanlainen rakentava, tutkimuksellinen vääntö suhteessa pelaamisen pimeisiin puoliin, peleihin liittyvään kiusaamiseen, toisaalta pelien mahdollistamaan yhteisöllisyyteen.

Pelaajaidentiteetin pimeistä puolista ja pelikulttuuriin liittyvistä kiusaamisen, vihapuheen ja häirinnän muodoista voi lukea lisää erinomaisesta artikkelikokoelmasta Pelikasvattajan käsikirja 2 (2019). Pelikasvattajan käsikirja 1 ja 2 ovat muutenkin suositeltavia johdatuksia kirjastojen pelikulttuuriin . Teokset sisältävät lyhyitä ja ytimekkäitä artikkeleita pelien tarinakerronnasta, peleistä mediatuotteina, kilpapelaamisesta ja vaikkapa e-urheilusta. Kirjastolaisen pelitutkijan kannattaa myös vilkaista kotimaisista uutuuksista Pelikasvattajan oppaan lisäksi Tuomas Kilven toimittama lyhyt artikkelikoosta ”Kirjastot ja kaupallisuus” (Oppian, 2021).

2 vastausta artikkeliin “Hyvä Peliliike (HyPe) -hanke blogauttaa: Silmäyksiä kirjastojen pelitutkimukseen”

  1. […] Hankkeen projektipäällikön Pekka Ollikaisen tekstit: Silmäyksiä kirjastojen pelitutkimukseen, osa 1 on luettavissa täällä ja osa 2 luettavissa täällä. Hankkeessa järjestetään peliaiheisia oppimistilaisuuksia […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.