Tämä blogiteksti kokoaa yhteen digiajokortin taustoja, tavoitteita, rakennetta ja sen kehitystyön vaiheita projektina. Blogiteksti poimii parhaat palat juuri valmistuneesta digiajokortin loppuraportista. Digiajokortilla muodostettiin kirjastolaisille yhtenäiset pohjatiedot yhteisten palvelujen käytöstä ja viritettiin digiosaamiseen liittyvää toimintaa kirjastoissa yhdessä tekemisen, oppimisen ja kokeilemisen taajuudelle. Artikkelin ovat kirjoittaneet Salla Hyökki, Leena Parviainen, Terhi Turkia ja Juliaana Grahn vuoden 2021 aikana.
Ajokortin rakenne
Kehitystyön pohjalta digiajokortista rakentui perustaidot digiopastamiseen kirjastossa tarjoava henkilöstön digiosaamisen opintokokonaisuus. Ajokortti koostui pakollisesta, kaikille yhteisestä digiopastamisen ja kirjastojen sähköisten palvelujen tarjooman esittelevästä A-osiosta sekä valinnaisista osioista B–E, joista kortin sai ajettua vähintään yhden valinnaisen osion suorittamalla. Ajokortin rakenteen avaamiseksi ja suorittamisen seurannan helpottamiseksi siitä laadittiin tulostettava versio. Tulostettavaan ajokorttiin kerättiin perustiedot kustakin osiosta, kortin suoritusohjeet ja akepiken yhteystiedot lisätietojen hankkimiseksi. Itse osiot rakentuivat koulutustilaisuuksista, itsenäisestä syventymistä ja sisältöjen viemisestä käytäntöön keskustelemalla ja kokeilemalla omassa työyhteisössä.
Kortin suoritettuaan osallistuja pääsi täyttämään suorituslomakkeen, jonka kautta oli mahdollista tulostaa myös digiajokorttidiplomi. Diplomiin kirjattiin osallistujan nimi ja sanallistetut, digiajokortin tavoitteista johdetut taidot, joita kortin suorittanut PiKen digiosaaja nyt hallitsisi.
Suoritukset
Koronapandemia aiheutti korttikokonaisuuden toteutusten kehittämisen lisäksi välittömän ja erittäin konkreettisen digitaitojen osaamisen tarpeen. Monet kunnat kiirehtivät ottamaan käyttöön verkossa työskentelyn mahdollistavat ympäristöt, yleisimpänä Office 365 ja Teams. Digitaidoista muodostui näin yhtä lailla edellytys etätyön sujumiselle. Samalla etäkoulutuksiin siirtymisen koetaan kehittämiskirjastossa lisänneen yksittäisiä koulutuksia laajemmin kuntien välistä tasa-arvoa sekä toiminnan sujuvuutta ja tehokkuutta, demokratisoinut osallistumisen vuorovaikutteisuutta ja edistänyt kestäviä ratkaisuja matkustamisen vähetessä.
Digiajokortin aloitti 392 kirjastolaista Pirkanmaan ja Keski-Suomen yleisistä kirjastoista ja lisäksi 4 kirjastolaista muista kirjastoista. Heistä 314 eli noin 80 prosenttia lopulta opiskeli digiajokortin pakolliset osat ja valinnaisia osia oman valintansa mukaan siten, että kortti tuli ajettua. Peräti 19 kunnassa digiajokortin suorittamisen ehti aloittaa koko kirjastossa työskentelevä vakituinen henkilöstö.
Yhteensä 314 digiajokortin suorittanutta piirtyivät myös karttaan Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueella. Suorituksia kertyi lopulta lähes kaikista Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueen kunnista vähintään yksi.
Alle 5000 asukkaan kuntia on alueellamme yhteensä 21, ja niiden kirjastossa työskentelee yhdestä viiteen henkilöä kussakin. Digihankkeen kirjastokierroksella keskusteltiin avoimesti henkilöstön ajatuksista digiin liittyen, sekä pohdittiin miten koulutuksiin osallistuminen olisi heille mielekkäintä ja sujuvinta. Reuna-alueilla sijaitsevien kuntien tarpeet liittyivät yleisimmin koulutusten ajankohtiin sekä sijaintiin. Alkuvuodesta 2020 digiajokortin sisältöjä vietiin toiveiden perusteella alueille vielä lähikoulutuksina. Digihankkeen loppuraportin kirjoittamishetkellä helmikuussa 2021 pienten kirjastojen henkilökunnan laskennallisesta määrästä (htv 51,43) yli 75 prosenttia oli suorittanut digiajokortin. Kortin aloittaneiden määrä oli tuolloin 97 prosenttia.
Kuvassa vasemmalta oikealle: Tiina Leppinen, Ilari Reuhkala ja Urho Heinonen.
Täydet digiajo-oikeudet eli A-E-kortin ahkeroi kasaan kolme akepikeläistä: Urho Heinonen, Tiina Leppinen ja Ilari Reuhkala. Hyvä Laukaa, Keuruu ja Kangasala! He saivat urakastaan palkinnoiksi kehittämiskirjaston voimaeläimenäkin tunnetun hauen.
Palaute ja jatkumo
Yleisesti ottaen palautteen perusteella digiajokortin koulutukset on koettu hyödyllisiksi ja kannustaviksi ja sisällöt monipuolisiksi ja mielenkiintoisiksi. Digikoulutuksia toivottiin olevan tarjolla jatkossakin, jotta kertaaminen vahvistaisi osaamista.
Osa koulutuksista ei kuitenkaan ollut tuonut uutta tai käytännön kannalta olennaista tietoa. Osallistujien lähtötaso voi ymmärrettävästi vaihdella kullakin digiajokortin suorittajalla yksilöllisesti; eri asiat ovat tuttuja tai uusia. Toivottiin myös, että olisi voinut poimia ”rusinat pullasta” eli suorittaa vain ne kurssit, joista kokee olevan itselleen eniten hyötyä, eikä kurssivalinta olisi ollut tiukasti sidoksissa juuri yhden kokonaisuuden suorittamiseen.
Erityisesti pienten kirjastojen henkilökunnan kohdalla oltiin erityisen kiitollisia siitä, että tällaista täydennyskoulutusta on saatavilla. Useat osallistujat toivoivat että jopa koko digiajokortin voisi jatkossa suorittaa etänä. Toisaalta mukaan mahtui yhteisöllisen oppimisen ystäviäkin. Kurssiaikataulujen sovittaminen omaan työhön oli ollut välillä hankalaa eikä pakollisiin työpajoihin ollut aina saanut paikkaa tai pystynyt matkustamaan paikalle, jolloin ajokortti on voinut jäädä jopa suorittamattakin. Osa oli kokenut digiajokortin suorittamisen yllättävän työlääksi. ”Ajokortin suorittaminen on ollut pitkä ja antoisa projekti”, kommentoi eräs suorittanut.
Jatkumo on erittäin tärkeää. Ajokorttikoulutusten aikana mietittiin paljon sitä, että pitäisikö ajokortista tehdä esim. “kakkosvaihe” tai paljonko sitä pitäisi tuunata tulevaa varten. Digiosaaminen ja sen kehittäminen kun ei lopu kortin suorittamiseen. Toisaalta mietittiin sitä, että nyt oltiin jo pari vuotta digiä pyöritetty, joten pitäisikö siirtyä eteeenpäin. Digiajokortti voitaisiin aina herättää uudelleen henkiin. Jatkumo toteutui siten hieman toisella tavoin eli pikeboksit auttavat koulutuksista saadun osaamisen hyödyntämisessä. Digiosaaminen lomittuu myös osaksi aspa-ajokorttia, digiajokortin myötä syntynyttä uutta opintokokonaisuutta.
Koko loppuraportin pääset lukemaan tästä.
Terkuin Salla ja Juli