Vuosien 2022 ja 2023 aikana toteutetaan kiertue kirjastoissa LSSAVI:n kirjastotoimen ylitarkastajan sekä AKEPiKen projektisuunnittelijoiden ja koordinaattorin voimin. Kirjastojen kanssa keskustellaan esimerkiksi kirjaston roolista kulttuurihyvinvointityössä, kirjaston vahvuuksista ja identiteetistä, kehittämiskohteista sekä työssä innostavista tekijöistä. Vierailimme Uuraisilla 13.4.2023.
Uurainen on noin 3500 asukkaan kunta Keski-Suomessa. Kirjastossa kanssamme keskustelivat kirjastonjohtaja Minna Vilenius sekä peruspalvelujohtaja Jouko Nykänen. Minna on tullut viime toukokuussa kirjaston johtajaksi Pohjois-Pohjanmaalta, teatteritaiteen maisteritaustalla.
Kirjasto on monesti kunnasta riippumatta se paikka, joka ikään kuin maadoittaa sen kaupungin tai kunnan ensimmäistä kertaa paikalleen kävijälleen. Suomalainen ominaispiirre paikantaa kunnan kirjasto on sekä hauska että sivistyskansan merkki.
Kirjasto hyvinvoinnissa mukana pehmeiden arvojen, yhteistyön ja lukemisen edistämisen kautta
Hyvinvointialueen kanssa on välillä päässyt rajanvetoon terveyden edistämisestä ja hyvinvoinnista. On tärkeää, että myös hyvinvointialueella pystytään ottamaan vastuuta kuntalaisten hyvinvoinnista yhteisten keskustelujen kautta. Lasten lukutaidon, nuorten lukutaidon hapertumisen ja aikuisten yhteiskuntaan osallistumisen kautta kirjastolla on ennaltaehkäisevä yhteys yleiseen hyvinvointiin. Kunnassa kehitetään kulttuurin opetussuunnitelmaa. Kirjaston puolesta ei ole tarvinnut olla kunnassa huolissaan ja kuntapäättäjät ovat kirjaston asiakkaita. Osa käyttää kirjastoa enemmän kuin toiset, yhtä mieltä ollaan kuitenkin sen tärkeydestä, että päättäjät kirjastossa käydessään näkisivät palvelujen tämänhetkisen tilan.
Kunnassa on tarkoitus tarkastella myös kokonaisuutena, mitä kulttuuritarjontaa olisi saatavilla ja lähteä tämän pohjalta kehittämään uutta. Lastenkulttuurin suunnitelma on hyväksytetty koulussa osaksi opetussuunnitelmaa. Osa yhteistyöstä esimerkiksi kirjaston ja museon tai nuorisoseuran välillä on toistaiseksi kirjaamatta, koska toimintaa on ensin kokeiltu. Minna alleviivaa samaa kulttuuripuolen yhteistyöideaa, jota Heli ja Olli pyörittelivät Petäjäveden kirjastossa. Pienten, keskenään läheisten kuntien yhteistyö ja mahdollisuudet erikoistua myös osaamisaloissaan ovat tärkeitä ja palvelevat parhaimmillaan kaikkien kuntien asukkaita.
Kirjaston työntekijät ovat lämminhenkisiä ja asiantuntevia. Hyvinvointiteemaa on voitu tähän mennessä lähestyä yhteistyössä hyvin niin liikunnan kuin kirjaston esiin nostamien pehmeiden arvojenkin kautta. Henkisen hyvinvoinnin kohdalla seurakunta ja helluntaiseurakunta ovat lähteneet toimintaan mukaan omilla panoksillaan, rauhanyhdistystä tavoitellaan myös.
Uuraisten kunnan alueella on paljon uskonnollisuutta. Perheiden äidit saattavat kokoontua iltapäivällä kirjastoon isommallakin porukalla. Seniori-ikäiset käyvät pääsääntöisesti aamupäivisin. Digitukea pyritään tarjoamaan pysyvämpänä palveluna. Myös nuoria näkyy kirjastossa paljon.
Koululaiset viereisestä yhtenäiskoulusta käyttävät kirjastoa paljon koulupäivien jälkeen. Aineistoa toimitetaan myös kyläkouluille säännöllisesti kirjastosta. Perusopetuksessa lapsia on hieman yli 600, mikä on keskisuomalaisessa mittakaavassa kiitettävä määrä suhteessa kunnan asukaslukuun.
Tilojen ja laitteiden monikäyttökin kiinnostaa Uuraisilla paljon. Kuntaan on hankittu suurkuvatulostin, jolla voisi tehdä suuriakin julisteta myös asiakaskäyttöön, jos kunnan henkilöstöllä sen käyttö on vähäisempää. Lehtikokoelmaan hankitaan kaikki, mitä voidaan ottaa. Minna kiittää erityisesti valintatyötä tekeviä, pitkän kokemuksen ja asiakkaiden tarpeet tuntevia kirjastoammattilaisia kunnassa. Hykari-hanke vapaaehtoisten ajan lainaamisesta on toiminut kunnassa aktiivisesti.
Vahvuutena tekeminen, yhteisöllisyyden lisääminen haaveissa
Uuraisilla on Minnan sanojen mukaan napakka lukumeininki. Kirjastolla on todella hyvä käyttöaste. Häiriöitä ei ole juuri ollut omatoimiaikanakaan, pienen kunnan yhteisö nähdään tässä kasvattavassa roolissa. Kirjastossa pidetään kiinni siitä, että lähialueen ihmiset saadaan tulemaan kirjastoon joko kävijöinä tai tuottamaan jotakin tilassa.
Uuraisilla katse kääntyy helposti suoraan siihen, kuinka jokin tapahtuma saadaan järjestetyksi. Ideoita on paljon jo valmiiksi. Kehittämistarpeet nousevat kuntalaisilta. Kirjaston vahvuus on myös aidoissa kohtaamisissa. Samaa vahvuutta löytyy kunnastakin, esimerkiksi kunnanvirastolla kaikki toimijat istuvat käytännössä saman ympyrän ääressä ja keskellä on kahvia.
Kirjastossa järjestetään paljon näyttelyitä. Tällä hetkellä Uuraisten kirjasto näyttäytyy hyvin lähellä ajatusta kirjastosta alustana, jossa voi tehdä monenlaista yhteisöllistä toimintaa yhdessä muiden kanssa. Kirjasto on kuntalaisten luottamusta nauttiva ja rakentava paikka, tätä taustaa vasten kaikki mahdollisuudet tarjota kirjastotilaa asiakkaiden käyttöön ovat tärkeitä. Minna otti kevään aikana yhteyttä esimerkiksi Helsingin kirjamessuihin yhteistyökuvioiden rakentamiseksi.
Yhteisöllisyyttä sekä Jouko että Minna toivovat kehittävänsä vielä eteenpäin. Myös kirjastojen välinen yhteistyö olisi tärkeää, tarvitaan aktiivisia kirjastolaisia verkostoissa ja halukkaina lähteä yhteiskuljetuksilla kokoontumaan lähitapaamisiin eri kunnissa. Myös työkierto ja sijaispankki nousivat esiin Minnan ja Joukon ajatuksissa.
Lukutaitotyöhön liittyy paljon kehitettävää. Etenkin siinä, miten se saadaan liittymään esimerkiksi urheiluun, näyttämötyöhön tai tunnetaitoihin. Yläkoulujen kirjakassit ovat esimerkiksi todella kysyttyjä, kirjallisuuden jälkeen olisi tärkeää löytää seuraava ohjenuora lukutaidon edistämiselle.
Sivistyksen luominen ja arvopohja innostavat
Työssä innostaa erityisesti ajatus siitä, että sivistystä luodaan koko ajan uudestaan, sekä tuttujen että uusien ihmisten kanssa. Tyttöteatterissa Uuraisilla Minna ohjaa myös osallistuja pohtimaan, minkälaisen kirjaston he toivoisivat näkevän 40 vuoden päästä.
Kirjastotyön arvopohja motivoi jo itsessään kehittämään toimintaa. Voiko kirjasto tehdä kunnassa hyvää, jos sen omaa toimintaa ei kehitetä? Kirjastossa riittää se, että yrittää tehdä parhaansa ja katsoo, mihin asti sillä päästään. Lopulta tällä päästään aina hirveän pitkälle. Työ on myös loputonta parhaansa yrittämistä kulttuurinedistämisen hyväksi.
Kehittämiskirjaston vuosikellon Minna kertoi printanneensa työpöytänsä ääreen, osittain myös kokonaisuuden hahmottamisen tärkeyden muistamiseksi. Kiitos siis viestinnän harjoittelijallemme Ainolle vielä kerran mainion vuosikellon tekemisestä, se on levinnyt Uuraisiin asti!
Teksti ja kuvat: Juliaana Grahn