Osallistuin DVV:n eli Digi- ja väestötietoviraston Kevähumaus-tapahtumaan keskiviikkona 11.3. Finlandia-talossa Helsingissä. Loppuun varatussa tapahtumassa oli paikan päällä hyvin ihmisiä, paljon puhuttavaa koronaepidemiaa uhmaten. Tilaisuuden juontaja toimittaja Baba Lybeck lohkaisikin tästä päivän ensimmäisen vitsin: ”Tänään saamme kaikki tuoksahtaa vähän vanhalta…”, tarkoittaen tällä toivottavaa käsidesin käyttöä.
DVV:n pääjohtaja Janne Viskari alusti päivää listaamalla keskeiset muutosvoimat 2020-luvulla. Digitalisoituminen on kaikkialla ja vaikuttaa kaikkeen. Väestön ikääntyminen ja monimuotoistuminen erityisesti Suomessa on haaste palveluiden suunnittelulle, ne pitää toteuttaa kaikkien tarpeista käsin mahdollisimman hyvin. Ympäristön ja talouden suhde on muutoksessa. Viimeiseksi myös turvallisuusympäristömme on monimuotoistumassa ja tästä seuraa monen tasoisia haasteita.
Kuntaministeri Sirpa Paatero avasi päivän virallisesti omalla puheenvuorollaan. Pyrkimyksenä on tehdä Suomesta entistä yhdenvertaisempi maa. Miten digikehitys ja digitalisaatio hoidetaan yhteiskunnassa niin, että kaikki ovat mukana ja osallisia kehitykseen? Suomessa on käynnistetty julkishallinnon strategian valmistelu, jolla pyritään parempaan läsnäoloon koko Suomen tasolla.
Esteettömyyden ja saavutettavuuden huomioiminen tulee mukaan kaikissa konteksteissa, tehtävissä, alustoissa ja teksteissä. Tähän tullaan kiinnittämään paljon huomioita. Lisäksi viestinnän tulee olla selkokielistä eli sellaista, jota monista ryhmistä tulevat kansalaiset ymmärtävät mahdollisimman hyvin. Selkeys on avoimuuden lisäämisen kannalta keskeistä. Digiä arkeen -neuvottelukunta tullaan kasaamaan reippaasti uudelleen ja se lähtee kiertueelle valtakunnallisesti kuulemaan kentän näkemyksiä.
Paatero nosti esiin myös kysymyksen hallinnon roolista tulevaisuuden yhteiskunnassa ja valtiossa? Onko hallinto todellakin käyttäjiä varten ja heidän tarpeitansa kuunnellen vahvistamassa toiminnan rakenteita? Tarvitaan siis vallitsevan olotilan kyseenalaistamista ja uudenlaisia palveluita sekä tuoretta otetta kehittämiseen. Hallitusohjelman keskeisiä digihankkeita on neljä: digitaalisuuden edistäminen (esimerkiksi maistraatin palvelut digitaaliseksi), digitaalisen identiteetin kehittäminen, Aurora AI -hanke rajapintojen yhdistämisessä sekä digitaalisen turvallisuuden teemat.
Päivän keynote-puhuja, professori Jamie Anderson haastoi osallistujia miettimään parempaa arkea työelämään. Digitaaliset laitteet aiheuttavat jatkuvia keskeytyksiä ja luovuus kärsii koko ajan enemmän. Paradoksaalisesti tarvitsisimme juuri luovuutta enemmän kuin koskaan uusien ja kompleksisten globaalien ongelmien ratkaisuissa. Andersonin mukaan tulevaisuuden osaamisen ominaisuudet tai kyvykkyydet, top talentit, voi ryhmitellä kolmeen osa-alueeseen. Kyvykkyyksiä voisi katsella juuri luovuuden linssin läpi.
- Motivaatio (intohimo työn kehittämiseen)
- Ammattitaito (älyllinen, digitaalinen, tunnepohjainen…)
- Luovuus (divergentti = eriävä, poikkeava ja olemassa olevaa haastava ajattelu)
Meidän tulisi panostaa enemmän syvän työn saavuttamiseen. Syvällä työllä tarkoitetaan keskeytyksetöntä, tuloksellista ja laadukasta työtä. Yhä monimutkaistuvassa maailmassa tarvitaan myös kyseenalaistamista entistä enemmän. Meidän tulisi päästä maksimoinnista optimointiin ja lineaarisesta ajattelusta luovempiin ratkaisuihin. Suoraan sanottuna jännä oli videoklippi japanilaisesta keskijästä Yoshiro Nakamatsusta, joka saa parhaat ideansa sukeltamalla uima-altaassa aamukuudelta. No, arvioikaa itse, miten tätä voisi soveltaa!
Biotekniikan tohtori Lauri Reuter työskentelee VTT:llä ruokaan liittyvän datan ja robotiikan parissa ja haastoi ajattelua Miltä maistuu digitaalinen nakki? -esityksellä. Reuterin esityksen kovassa ytimessä oli kysymys datasta ja sen omistamisesta. Ruoan hankkimiseen kehitetyt applikaatiot keräävät tietoja käyttäjistä. Näiden pohjalta voidaan tarjota meille vaikka minkälaisia ruokapalveluita – mutta kuka omistaa lopulta ruokatottumuksemme? Tutustumisen arvoisia konsepteja ovat vaikka Mymuesli (räätälöidyt ja personoidut myslit) ja Creator-ravintola San Franciscossa.
Vaatevalmistaja Reiman toimitusjohtaja Elina Björklund puhui organisaatioiden uudistumisen merkityksestä. Palvelut ja tuotteet on sopeutettava toimintaympäristön muutoksiin. Reiman liiketoimintamalli on kehittynyt lasten kuravaatteiden tarjoamisesta aktiivista elämäntyyliä tukeviin ratkaisuihin. Björklund puhui esimerkiksi yhtiön digitaalisesta strategiasta: jo 2010-luvun alusta lähtien ollaan satsattu täysillä digiin. Digimatkalla on ollut viisi askelta: visio, ihmiset, kulttuuri, suunnitelma ja toteutus. Yhtiön digitaalisen kehityksen lisäksi myös johtamisen arvot ja kulttuuri ovat muuttuneet matkalla täydellisesti. Digitaalisuus läpileikkaa organisaation rakenteita, itseohjautuvuus on ketteryyden edellytys.
Oivallinen oli myös Björklundin vertaus organisaatiokulttuurista jalkapalloon ja maalintekoon. Jos jalkapallojoukkueen kentällä olevat pelaajat ovat organisaation työntekijöitä, maalinteko kuuluu tässä mielessä nykyisin kaikille työntekijöille. Tämä johtuu siitä, että nykyisessä muuttuvassa toimintaympäristössä toiminnan tavoitteet ja reagoinnin paikat liikkuvat, kuin vertauksen jalkapallokentän maalit olisivat jatkuvassa liikkeessä. Perinteisten johtamismallien tulisi mukautua ja joustaa kohti tätä näkemystä sekä tukea henkilöstön onnistumisia.
Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa herätteli yleisöä terävillä ja monipuolisilla havainnoilla liittyen digitalisaatiokehitykseen. Siilasmaa painotti esimerkiksi uuden oppimisen ja toimintaympäristön muutoksiin sopeutumisen merkitystä. Meillä on suhteellisen hyvä ymmärrys työssä käytettävistä perustyökaluista, mutta tietämys uusista teknologioista puuttuu organisaatioiden päätöksenteosta ja osaamisesta. Tätä ajatusta voisi soveltaa myös kirjastoihin ja pohtia, kuinka hyvin olemme sopeuttaneet toimintaamme ja osaamisen kehittämistämme tähän? Tulisi löytyä ymmärrystä siitä, mistä muutoksessa on kyse suhteessa omaan työhön ja osaamiseen.
Jukka Jokiniemi Innoluxista toi päivään tärkeän saavutettavuusnäkökulman. Jokiniemi puhui hauskasti ja vetävästi asiasta Innolux-yrityksensä suunnitteluun vaikuttavien seikkojen kautta. Ikääntyvät sukupolvet ovat tulevaisuuden suuri design-haaste kaikkien palveluiden suunnittelussa. Design for all -prinsiippi tulee nähdä inhimillisen designin lähtökohtana moniulotteisesti. Tuotteiden suunnittelun lähtökohta on erilaisten ihmisten kokemus ja käyttäjät tulee ottaa mukaan. Jokiniemen esityksen ytimessä oli hänen mottonsa ”Pahin vamma on asennevamma”, jonka kaikki varmasti allekirjoittivat puheenvuoron jälkeen.