Väestökysely 2021 hauen hampaissa, osa 2: Demokratiaa – mutta todellakin vain tietyillä ehdoilla

Kirjastot demokratian vahvistajina -kyselyn tunnus

Aluehallintoviraston järjestämä vuoden 2021 kirjastojen asiakaskysely tehtiin syyskuussa 2021 ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Internet-paneelin ja puhelinhaastattelujen kautta kyselyyn vastasi 1000 äänestysikäistä henkilöä Suomesta, niin kirjaston käyttäjiä kuin ei-käyttäjiäkin. Vastauksista piirtyy kirjastojen demokratiatyötä eteenpäinpönkittävä, kannustava kuva siitä mitä kansalaiset yleisiltä kirjastoilta odottavat.

Kyselyllä haluttiin siis selvittää, miten kirjasto on onnistunut lakisääteisessä tehtävässään edistää sananvapautta, aktiivista kansalaisuutta ja demokratiaa. Kuinka tärkeänä kansalaiset pitävät kirjaston demokratiatyötä? Mitkä ovat kirjaston vahvuudet demokratiatyössä? Mikä on kirjaston osuus yhteiskunnallisen tiedon tarjoajana ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääjänä?

Yhteiskunnallista vuoropuhelua kirjastossa

Yksi käyttäjäkyselyn terävistä kärjistä liittyy syksyn 2021 kirjastojen erityisavustuksenkin teemaan. Onko kirjasto kansalaisten mielestä onnistunut yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistämisessä? Tätä ei valitettavasti kysytty aivan suoraan ja näillä sanoilla, joten tulokset jättävät hieman tulkinnan varaa.

Alle puolet vastaajista kuitenkin kokee, että kirjasto voisi ylipäätään edistää yhteiskunnallista vuoropuhelua millään mainituista keinoista. Ehkä tämä kertoo siitä missä mennään.

Yllättävänä löydöksenä tuli esiin tämän kysymyksen kohdalla, että mitä nuorempi vastaaja, sitä tärkeämmiksi kirjastoissa järjestettävät tilaisuudet koetaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon kirjaston tapahtumakalenteria laatiessa: ennakkoluulottomasti nuorille suunnattuja yhteiskunnallisia tilaisuuksia järjestämään! Sosiaalisen median kentältä löytyy varmasti kirjastovieraiksi mielipidevaikuttajia, joita nuoret aikuiset seuraavat.

Pienimmissä kunnissa (alle 10 000 asukasta) asuvien arviot tilaisuuksien tärkeydestä olivat keskimääräistä matalampia. Tämäkin tulos laittoi lukijan raapimaan päätä. Eikö olekaan niin, että pienillä paikkakunnilla, missä kirjasto saattaa olla ainut tai käytetyin kulttuuripalvelu, kirjaston tapahtumat koettaisiin erityisen elintärkeiksi? Selitys saattaa piillä siinä, että isommissa kunnissa järjestetään suhteessa paljon enemmän kulttuuritapahtumia sekä yhteiskunnallisia ja maailmankatsomuksellisia tapahtumia, jolloin runsaus lisää tärkeyden tuntua.

Arki on poliittista, mutta saako kirjasto olla?

Yksi polttava kysymys on, kuinka yleisö suhtautuisi kirjastojen poliittiseen toimintaan? Koetaanko poliittiset tapahtumat tai aineistojen esille nostamiset kannanottoina? Saako kirjastoissa puhua politiikkaa? Miten tätä puolta yhteiskunnallisesta tehtävästä voidaan tehdä niin, että samalla kirjasto säilyy riittävän puolueettomana ja kantaaottamattomana – vai tulisiko kirjaston ylipäätään olla neutraali? Pitääkö puoluepolitiikasta pysyä visusti erossa vai voiko kirjasto järjestää vaikkapa vaalipaneelin?

Kirjastot ovat tulkinneet ja toteuttaneet puolueettomuuden vaatimuksia toistaiseksi riskejä kaihtaen. Sitran demokratiakokeiluissa kirjastot järjestivät vaalipaneeleja kuntavaalien alla ja kesällä 2019 Antti Rinteen hallituksen ministerit tekivät kirjastokiertueen ja keskustelivat kansalaisten kanssa hallitusohjelmasta. Jonkinlaisena ohjenuorana on kenties pidetty sitä, että päättäjä tai viranhaltija voi esiintyä kirjastossa virkansa puolesta ilman poliittista leimaa tai jos puolueiden edustajia kutsutaan keskusteluun, kutsu koskee tasapuolisesti kaikkia.

No, mitä kyselystä sitten selvisi?

Kun kysyttiin, millä tavoin kirjasto voi edistää sananvapautta, aatteelliset ja yhteiskunnalliset tapahtumat – yhdistettynä sananvapauteen – saattoivat olla punainen vaate joillekin, ja valtaosa vastaajista (76 %) jätti sen vaihtoehdon valitsematta. Lähes puolet vastaajista kuitenkin sanoo, että kirjastossa voi järjestää keskustelutilaisuuksia yhteiskunnallisista asioista ja päätöksenteosta! Eli ei aatteellista julistusta kirjastoon, mutta asiallista keskustelua kyllä?

Keskustelutilaisuuksien koetaankin olevan näistä asioista eniten kirjaston tehtävä, tai vaihtoehtoisesti koetaan, että se toteutuu aika hyvin jo nyt. Samalla on huomattava, että yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistämisen ei koeta todella voimakkaasti olevan kirjaston vahvaa aluetta tällä hetkellä, valitsihan vain alle puolet tai n. neljäsosa vastaajista kutakin näistä. Oma tulkintani on se, että vastaajat eivät sano, etteikö kirjaston pitäisi edistää vuoropuhelua, vaan että tällä hetkellä kirjastot eivät sitä pysty syystä tai toisesta edistämään.

Kirjastojen toiminnassa on yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, joita voidaan pitää poliittisiin kysymyksiin kantaaottavina. Vähemmistöjen ihmisoikeudet, ympäristökysymykset, sananvapaus, maahanmuuttajien kotoutuminen, tutkitun tiedon ja tieteen puolustaminen ja yhdenvertainen pääsy tietoon näkyvät kirjastojen toiminnassa ja tavoitteissa. Kansalaisyhteiskunta hyötyy kirjaston kokoontumistiloista ja yhteiskäyttöisistä tietoteknisistä laitteista ja niiden käytön opastuksesta. Käyttäjäkyselyn valossa kirjastoissa on tilaa yhteiskunnalliselle toiminnalle ja vuoropuhelulle entistä enemmän.

Kuinka hyvin kirjasto on onnistunut demokratian edistämisessä?

Kirjastot saivat käyttäjäkyselystä kahtalaiset arviot joulutodistukseensa. Kirjasto on kansalaisten mielestä onnistunut lakisääteisissä tavoitteissaan toisaalta hyvin, mutta parantamisen varaakin on.

Erityisen hyvin kirjasto on onnistunut edistämään kirjallisuuden ja taiteen harrastamista, tasavertaista pääsyä informaatioon, hyvinvointia ja tietojen ja taitojen kehittämistä, mutta jonkin verran heikommin kulttuurista moninaisuutta ja demokratiaa. Kaikkein heikoiten olemme onnistuneet edistämään yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Näistä viimeksi mainituista myös n. viidesosalla vastaajista ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, minkä perusteella vastata tähän kysymykseen. Kirjastojen perinteisinä vahvuuksina pidetyt asiat olivat helpommin yhdistettävissä mielikuvissa kirjastoon.

Kansallisten ja kansainvälisten kriisienkin aikana kirjastot voivat tukea luotettavan uutismedian käyttöä, näkökulmien tuomista keskusteluun julkisessa tilassa ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Kyselyvastausten perusteella kirjastojen kannattaa jatkossa erityisesti järjestää oman kunnan ajankohtaisten asioiden esittely- ja keskustelutilaisuuksia ja luoda tilaisuuksia osallistua oman kunnan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen. Kun edistämme yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä, se vuorostaan ruokkii osallisuuden tunnetta ja demokratian toteutumista.

Erityisavustusta kirjastojen toiminnan kehittämiseen kansalaisten ja päättäjien vuoropuhelun foorumeina saivat PiKe-alueella seuraavat hankkeet: Jämsä: Jämsän ääni Kannonkoski: Ketä kiinnostaa? - osallisuushanke kirjastossa Kuhmoinen: Jälkijupinoista framille Tampere ja Jyväskylä: Kansanvallan uljas linnake: Kirjaston demokratiatyön perusparannusValkeakoski: Kohtaamisia kirjastossa kaupunkilaisille ja Me Vaikuttajat -klubi lapsille ja nuorille
Onnea matkaan rahoitusta saaneille hankkeille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.