Väestökysely 2021 hauen hampaissa, osa 1: Demokratiaa – mutta vain tietyillä ehdoilla?

Kirjastot demokratian vahvistajana -väestökyselyn tunnusgrafiikka

Aluehallintoviraston järjestämä vuoden 2021 kirjastojen asiakaskysely tehtiin syyskuussa 2021 ajankohtaisesta teemasta ”Kirjasto demokratian edistäjänä”. Internet-paneelin ja puhelinhaastattelujen kautta kyselyyn vastasi 1000 äänestysikäistä henkilöä Suomesta, niin kirjaston käyttäjiä kuin ei-käyttäjiäkin. Vastauksista piirtyy kirjastojen demokratiatyötä eteenpäinpönkittävä, kannustava kuva siitä mitä kansalaiset yleisiltä kirjastoilta odottavat.

Kyselyllä haluttiin siis selvittää, miten kirjasto on onnistunut lakisääteisessä tehtävässään edistää sananvapautta, aktiivista kansalaisuutta ja demokratiaa. Kuinka tärkeänä kansalaiset pitävät kirjaston demokratiatyötä? Mitkä ovat kirjaston vahvuudet demokratiatyössä? Mikä on kirjaston osuus yhteiskunnallisen tiedon tarjoajana ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääjänä?

Yhteiskunnallisen aktiivisuuden edistäminen koetaan kirjaston tehtäväksi

Kun vastaajilta kysyttiin, miten kirjasto on edistänyt yhteiskunnallista aktiivisuuttasi, he valitsivat annetuista vaihtoehdoista eniten ”Olen oppinut uusia asioita kirjaston avulla” ja ”Kirjasto on saanut innostumaan uusista asioista”, eli oppimisen ja virikkeiden saamisen näkökulma on aivan olennainen. Mielenkiintoinen löydös! Samalla myös noin kolmannes vastaajista sanoi, ettei ole tarvinnut kirjastoa edistämään omaa yhteiskunnallista aktiivisuuttaan. Mukana on myös reilun 8 prosentin ryhmä, joka ei ylipäätään käytä kirjaston palveluja ollenkaan.

Yhteiskunnallisen aktiivisuuden edistäminen koetaan kuitenkin laajalti kirjaston tehtäväksi. Varsinkin kirjaston aktiiviset käyttäjät ja paljon lukevat ihmiset pitävät tärkeänä sitä, että kirjasto tarjoaa tietoa valtakunnallisesta ja paikallispolitiikasta. Samalla n. 40 % vastaajista kertoo, ettei ole edes etsinyt kirjastosta tietoa päätöksenteosta tai politiikasta, eli merkittävälle osalle vastaajia kirjasto ei ilmeisesti ole se paikka, mistä tällaista tietoa lähtisi hakemaan. Kuitenkin 80 % vastaajista pitää vähintään melko tärkeänä, että kirjasto tarjoaa tällaista tietoa – eli periaatteessa tärkeää, mutta eipä juuri minulle?

Ihmiset etsivät yhteiskunnallista tietoa enimmäkseen muista lähteistä kuin kirjaston kokoelmista: netin uutissivuilta, viranomaisilta, radiosta ja tv:stä. Kirjastojen ei kannata kilpailla näiden kanssa vaan ohjata ihmisiä näihin ja tuoda hyviä kirjaston kokoelman ulkopuolisia lähteitä esille.  

Lienee jo tuttua useista muistakin tutkimuksista, että lukemisaktiivisuus ja äänestysaktiivisuus korreloivat, niin nytkin. Tämä kertonee yhteiskunnallisesta polarisaatiosta ja herättää kysymyksen, mitä kirjasto voisi tälle tehdä? Toimintasuositusten tekeminen vaatinee keskustelua alan tutkijoiden kanssa. Voiko lukemaan innostamalla herättää kansalaisen yhteiskunnallista aktiivisuutta, vai ovatko molemmat seurausta hyväosaisuudesta, jolloin hyvinvointierojen kaventaminen on ainoa tepsivä keino?

Yhteiskunnallista tietoa ja apua etsivälle

Kirjastoilla koetaan olevan useita eri vahvuuksia tiedonjakelussa. Merkittävimpinä vahvuuksina pidetään sitä, että kirjasto on matalan kynnyksen palvelu kaikille (68 % vastaajista) sekä helposti saavutettava (62 %). Lisäksi useampi kuin joka toinen vastaajista kokee, että kirjastojen vahvuus tiedonjakelussa on painettujen aineistojen eli sanoma- ja aikakauslehtien ja kirjojen tarjoaminen monipuolisesti asiakkaille, sekä mahdollisuus saada henkilökohtaista neuvontaa tiedon etsintään. Kirjaston henkilökunnan apuun tukeudutaan, kun tarvitaan tietoa kirjaston kokoelmista. Tyytyväisyys tämän avun saantiin on erittäin laajaa: ihmiset kokevat saaneensa apua, kun ovat kysyneet.

Harvimmin vahvuuksiksi nostetaan hyvät esittelyt ja näyttelyt yhteiskunnallisista aiheista (21 %) ja kirjastojen verkkosivujen ajantasaisuus ja käytettävyys (28 %). Nyt vain rohkeasti näyttelyitä ja kirjakaruselleja pystyyn yllättävistä näkökulmista – annetaan kansalaisille niitä heidän kaipaamiaan virikkeitä uusista ajattelemisen arvoisista asioista!

Kirjasto sananvapauden edistäjänä

Kirjaston katsotaan jo nyt edistävän sananvapautta monella eri tavalla. Kirjaston oma vahvuus vaikuttaa olevan hyvin perinteiset kirjaston palvelut, kuten tasaveroinen pääsy tietoon, tilat, kokoelmat, mutta toisaalta myös keskustelutilaisuudet ja monikulttuurisuuden edistäminen.

Toisaalta kävi ilmi, että kirjasto ”alustana” kansalaistoiminnalle on vielä aika vieras ajatus ihmisille. Vastaajat eivät koe, että kirjaston tiloissa kuntalaiset voisivat esitellä erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä, tai että kirjasto tarjoaisi tiloja aatteellisille ja yhteiskunnallisille tapahtumille, tai että kirjastossa kuka tahansa voisi järjestää tapahtumia. Löydös voi olla yllättävä, niin iskostunut kirjastolaisten mieliin on periaate avoimesta epäkaupallisesta tilasta jokaisen kansalaisen käyttöön. Jos tällainen mahdollisuus ei toteudu tällä hetkellä, herää myös kysymys siitä, ovatko vastaajat pitäneet sitä riskialttiina ja suhtautuneet siksi varauksella näihin vastausvaihtoehtoihin. Ei ehkä halutakaan, että kuka tahansa voi tuuletella omia ajatuksiaan julkisesti yleisessä kirjastossa?

Sananvapausteemasta nousi esille toinenkin yllätys. Ihmiset eivät nimittäin kaipaa kirjastolta apua tiedon luotettavuuden arviointiin. Kirjastoalalla ehkä yleisesti ajatellaan, että sitä kaivattaisiin näinä totuuden jälkeisinä aikoina, mutta vastaajat osaavat omasta mielestään aivan hyvin itsekin arvioida mikä on luotettavaa.

Tilat, tieto ja uudet ajatukset on helppo yhdistää kirjaston sananvapaustyöhön, mutta on sanottava, että tapahtumat ja yhteiskunnallinen keskustelu ei ihmisten mielessä yhdisty vielä tarpeeksi kirjastoon, niin kuin sen täytyisi lakia tulkiten yhdistyä. Työsarkaa riittää!

Lisää tulkintoja väestökyselyn tuloksista demokratiablogautusten seuraavassa osassa. Kuinka hyvin kirjastot ovat onnistuneet demokratian edistämisessä? Kuuluuko politiikka kirjastoon?

Paljon onnea rahoitusta saaneille hankkeille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.