Vuosien 2022 ja 2023 aikana toteutui kiertue kirjastoissa LSSAVI:n kirjastotoimen ylitarkastajan sekä AKEPiKen projektisuunnittelijoiden ja koordinaattorin voimin. Keväällä 2024 tämä kiertue täydentyi Jyväskylän ja Tampereen yksiköiden kierroksella. Kirjastojen kanssa keskusteltiin esimerkiksi kirjaston roolista toimintaympäristössään, tulevaisuudennäkymistä, henkilöstön vahvuuksista ja identiteetistä, kehittämiskohteista sekä työssä innostavista tekijöistä. Vierailimme Tampereen kirjastoissa 4.–5.4.2024.
Tutustuimme viiden keskustelun aikana yhteensä 21 kirjastoammattilaisen ja esihenkilön johdolla, Jyväskylän kirjastokierroksesta tutun kaavan mukaan, tamperelaisten kirjastoyksiköiden arkeen. Mukanamme olivat palvelupäälliköt Suvi Vilenius (kaakkoinen alue), Anu Hakari (koillinen alue), Anu Virtanen (logistiikkapalvelut), Sylvia Stavén (eteläinen alue) ja Marjaana Meriläinen (läntinen alue). Henkilöstönäkökulmaa avasivat kirjaston johtaja Ulla Mustila (Kaukajärvi), vastaavat kirjastonhoitajat Veera Honka (Tesoma) ja Heidi Eriksson (Lielahti), kirjastonhoitajat Susanna Puranen (Hervanta), Roosa Kotilainen (Koilliskeskus), Tiina Pulakka (Nekala), Kristiina Petäistö (Kämmenniemi), Heidi Kokko (Sampola), kirjastovirkailijat) Lotta Liisanantti (Tesoma), Taina Herra ja Katja Viilo (Koilliskeskus), palveluneuvoja Niina Tuominen (Koilliskeskus) sekä mediasihteerit Pirjetta Karjalainen (Sampola) ja Eija Late (Lielahti). Pääkirjastossa keskusteluun osallistuivat palvelupäällikkö Merita Ronkainen (hakeutuvat palvelut) sekä kirjastovirkailijat Kalle Korpinen ja Keijo Nurmi (kirjastoautopalvelut).
Tampereen kierros oli monella tapaa paitsi muodostamassa kokonaiskuvaa laajasta, toimialueemme suurimman kirjaston toiminnasta erityispiirteineen, myös eräänlainen nostalgiatrippi monelle työuraansa aikoinaan Tampereella aloitelleille. Kirjastot sijaitsevat keskeisillä paikoilla omissa kaupunginosissaan, niiden yhteydestä löytyy liike- ja koulukeskuksia sekä hyvinvointialueen palveluja. Kirjasto korostuu muutamilla asuinalueilla asiointipaikkana, joka turvaa yhteiskunnan mukana pysymistä. Hyvinvointialueen palveluita ja yhteisöneuvontaa tarjotaan asiakkaille kirjastojen lähellä. Digiosaamisen osalta Tampereella ollaan uuden äärellä: Päivystävään digitukeen siirtymisen jälkeen mediasihteerit ovat nyt näkyvämmin osa kirjastotyöntekijöitä, vastaavasti kokeneemmat kirjastoalan konkarit totuttelevat digiopastamiseen osana työtään. Logistiikkapalvelut ja niihin käytetty työmäärä ovat toinen läpileikkaava osa Tampereen kaupunginkirjastoa: mihin suuntaan kelluvaa kokoelmaa, varastointia, kuljetettavan aineiston käsittelyä ja PIKI-kirjastojen välistä yhteistoimintaa voisi viedä?
Omatoimikäyttö on mahdollista valtaosassa yksiköistä ja kaikkialla tunnetaan vakiasiakkaita. Omatoimi saa aikaan sekä kiitosta laajentuneista aukioloista että ajoittaisia järjestyshäiriöitä. Asiakkaita riittää ja tamperelaiset asioivat useissa kirjastoissa. Kirjastotilojen onnistuneet remontit saavat kiitosta henkilöstöltä. Tiloille on erilaisia ihmis-, akustiikka- ja aluekohtaisia vaatimuksia. Lehtialueilla kirjastosta toiseen todistetaan myös ystävyyssuhteiden syntyä.
Kaukajärven kirjasto sekä eteläisen alueen kirjastot ovat ennen kaikkea perheiden ja lasten turvallinen kirjasto ja odottelupaikka, jossa viestitään onnistuneesti myös kouluun päin Wilman kautta. Lielahden kirjasto toimii lasten ja nuorten harrastuksien odottelu- ja valmistautumispaikkana, myös ajanviettopaikkana säätilan mukaan. Hervannan asiakaskunta on moninaista ja -kielistä, aktiivisia on paljon sekä vapaaehtoistoimijoissa että senioreissa. Henkilökunta pystyy keskittymään omaan osaamisalueeseensa, vartijapalveluilla tuetaan turvallisuutta. Messukylän kirjaston kuvataan elävän omaa elämäänsä rauhaisana ja sujuvan omatoimikäytönkin kirjastona. Sampolassa käy paljon alakoululaisia, erityispiirteenä nähdään viereinen lukio. Hyvinvointikeskusten kirjastoja leimaa moniammatillisuus, yhteistyötä tehdään mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan: Koilliskeskuksen kirjaston kanssa samassa tilassa kauppakeskuksen yhteydessä sijaitsee myös neuvola ja nuorisotilat. Yhteistyössä on järjestetty esimerkiksi Asunnottomien yö. Tesomalla ja Lielahdessa palvelut toimivat niin ikään rinnakkain, asiakkaissa on vuokra-asujia eri tulotasoista, ensiasunnonostajia, lapsiperheitä ja yksinhuoltajaperheitä.
Tampereen reuna-alueiden kirjastot ovat seutuaineistojen ja kuntien välisiä solmukohtia: Koilliskeskukseen palautuu paljon Kangasalan, Lielahteen Ylöjärven ja Tesomalle Nokian materiaalia. Terälahden ja Kämmenniemen kirjastoissa käy paljon kesäasukkaita ja koulupäivien yhteydessä oppilaita odotellessaan koulukyytejä. Eteläisen alueen neljässä kirjastossa on myös omatoimiaika. Sampolan aineistomäärät ovat pääkirjasto Metson jälkeen suurimmat, erityisesti palautuvan aineiston määrää kuvataan valtavaksi. Nekalan konttikirjasto itsessään kuvaa olemassaolollaan asuinalueensa yhteisöllisyyttä ja halua säilyttää kirjasto.
Kirjastoautojen Kosmos ja Kustaa asiakaskäynnit ovat pysäkeistä ja reiteistä riippuen omatoimisia tai ohjatumpia lainaus- ja palautuskäyntejä kouluilla, ilta-aikojen kävijöitä ovat erityisesti perheet ja lapset sekä seniorit. Kirjastoautopalveluille leimallista on asiakkaiden tyytyväisyys siihen, että kirjasto tulee luokse. Kirjastoautotoiminta on erityisesti toimintakykyisten ihmisten hyvinvointia tukeva palvelu: Ikäihmisten kohdalla työn sosiaalinen puoli nousee esille, pysäkeillä kokoonnutaan ja keskustellaan omissa parlamenteissa myös aivan muuta kuin kirjastoasiaa. Ytimenä nähdään asiakaskohtaamiset, joille kirjastoasiointi kiinteissä yksiköissä on hankalaa.
Kirjastoautossa työskentely erityisesti koetaan kutsumusammattina. Kirjastoautot täydentävät aamu- ja iltareiteillään kiinteiden kirjastoyksiköiden toimintaa kattavan palveluverkon säilyttämiseksi. Hakeutuviin kirjastopalveluihin luetaan mukaan myös kotipalvelut sekä kirjasarjapalvelut koulujen lukemisen edistämistyön tueksi. Tällä hetkellä auton työntekijöillä on odottava tunnelma: Peltolammille on suunnitteilla uutta kirjastoautotallia työtiloineen hyvinvointikeskuksen yhteyteen, kirjaston tilojen lähelle.
Moni keskusteluihin osallistunut on aloittanut ja siirtynyt työuransa aikana kirjaston sisällä tai Tampereen seudulla eri yksiköistä toiseen. Tehtävänkuvat ovat vaihdelleet väliaikaisesti tai moni on halunnut hyödyntää mahdollisuuksiaan edetä urallaan vastaavan kirjastonhoitajan tai esihenkilön tehtäviin. Yhdistävä tekijä monella näytti olevan myös hain ja sain -asenne ensimmäisestä työpaikastaan alkanutta ja jatkunutta työuraansa kohtaan. Tiivistäen keskustelijoiden mukaan ihmiset kaipaavat kirjastosta kehittyvää paikkaa lukemiseen, kohtaamiseen, olemiseen, työskentelyyn ja varausten hakemiseen.
Eloisia ja äänekkäitä, myös hiljaisuudesta voidaan keskustella
Toimintaympäristö vaikuttaa paljon siihen, voidaanko asiakkaita ohjata eteenpäin tai hyödyntää omia alueen verkostoja. Asiakkaista osa opettelee näkemään kirjastoa kohtaamispaikkana. Käsitys asiakkaiden muuttumattomista tilankäyttötarpeista juurtuu helposti myös tilapalveluihin. Omatoimiaikojen kirjastokäyttö saattaa jäädä osin pimentoon, esimerkiksi Terälahdessa paljastui sattumalta asiakkaiden hyödyntävän kirjastotilaa myös etätyöskentelyyn.
Vieraskielinen kirjastoasiointi on lisääntymässä. Kirjastoalalla rasismi ei niinkään ole ongelma, vaan erikielisten tukeminen sisältöjen ja palveluiden avaamisen kautta, myös henkilöstön sisällä pätevyys- ja kieliodotusten kautta. Opettajissa on paljon edelleen odotusta, että luokan voi jättää kirjastolaisen vastuulle ryhmäkäynnin ajaksi. Ajalle ominainen jaksaminen työssä näkyy myös opettajissa, samaten oppilaiden mielenkiintoa tarvitsee tukea enemmän kuin ennen. Moniammatillisuus tuo paljon osaamista kirjastotilaan, eri palvelujen asiakkailla on hyvin erilaisia tarpeita.
Hervannan Kirjastolähettiläät on yksiköissä kehuttu ja keskustelijoiden mukaan kiinnostava käänne asiakaslähtöisempään kirjastokehittämiseen. Se liittyy vertaistoiminnanomaiseen muunkielisten matalan kynnyksen opastamiseen. Tällainen työ vaatii kirjastolta perehdyttämisen, läsnäoloa tarvittaessa ja tilat toiminnalle, muuten ei aktiivista panosta. Keskustelu lähettiläiden oma-aloitteisuudesta ohjaa peruskysymyksen äärelle: Mikä saa asiakkaan aktiiviseksi, oli kyse sitten lähettilästoiminnasta tai muusta kehittämisideasta? Miten saada lähettiläitä myös pysyvämmäksi osaksi henkilöstöä tai henkilöstöä kuvastamaan asiakaskuntaansa vahvemmin? Asuinalueesta riippumatta nähdään tärkeänä löytää aktiivisia asiakkaita, jotka voivat nostaa asukkaiden tarpeita esiin.
Kirjaston arvojen takana on helppo seistä yhdessä
Erityisesti pidempään työtehtävissään työskennelleiden kesken jaetaan kokemus yhteisöohjautuvasta, kollegoihin luottavasta toiminnasta. Alueiden henkilöstö on aktiivisesti mukana kaupunginkirjaston eri tiimeissä, jotka muodostettiin vuoden 2023 aikana. Työympäristö edellyttää toisten tekemiseen luottamista ja uskallusta viedä työstämäänsä yhdessä eteenpäin toistenkin töiden sujumiseksi. Sitoutuneista työntekijöistä löytyy sekä joustoa että pystyvyyttä reagoida muutoksiin. Moni asia ratkeaa yksittäisiä kohtaamiskoulutuksia tehokkaammin, jos saadaan tuettua henkilöstöä pysymään pidempään työsuhteissaan ja annettua tilaa jatkuvuudelle vaihtuvuuden sijaan, sekä päivittäisessä työssä ja virkistyshetkien kautta.
Digituki on erittäin konkreettinen tapa edistää aktiivista kansalaisuutta. Asiakkaiden kanssa digiasioinnissa on omaksuttu asennetta ihmetellä yhdessä, mikä auttaa lääkkeenä tuskasteluun digiosaamisen kanssa. Digiosaamisen kääntöpuolena nähdään ihmisten valtava luotto kirjastolaisiin, kun opastustarve ei liity työntekijän osaamisalueeseen tai valtuuksiin välttämättä mitenkään.
Yhteisesti jaetut haasteet ovat liittyneet yksiköstä riippumatta kirjastojärjestelmään (😊), myös lukutaidon tukemiseen. Kelluvan kokoelman osalta mietityttää, kuinka saisi varmistettua yksiköstä riippumatta mahdollisimman hyvin sopivan luettavan löydettävyyden juuri silloin, kun asiakas on kirjastossa. Voisiko maakunnan muista kirjastoista löytää hyviä käytäntöjä? Kouluyhteistyössä valmiita vinkkilistoja kaivataan siinä missä vinkattavan aineiston riittävyyttäkin. Lukemisen edistämistyössä erityisesti nuoria kohtaan olisi tärkeä omaksua helposti lähestyttävä ammatillinen ote, samaten aikuisten lukutaitojen tukeminen kaipaa otetta vinkkaamista syvemmältä.
Yhteistyön kehittämiseksi olisi tärkeä saada alueellisesti toimijoita kirjatuksi ja kootuksi yhteen, jotta tarvittaessa päästään yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan. Kirjastojen omat alueiden sisäiset verkostot ovat siis vain peruspohja, jonka lisäksi on tärkeää oppia tuntemaan ja luoda keskusteluyhteyttä laajemmin kunnan, hyvinvointialueen, vapaaehtoistoimijoiden ja aktiivisten kuntalaisten välille. Paikallinen moniammatillinen tiimi ratkomaan turvallisuushaasteita yhdessä auttaa hetken verran, kokonaisuuden kannalta kuitenkin kunnan ja Pirhan välinen yhteistyö olisi kestävämpi kehittämiskohde.
Työkiertona järjestettävää jokerivuoroa käytettäväksi alueella nopeissa henkilöstövajeissa nostettiin esiin muutamissa keskusteluissa. Kollegiaalisempaa tukea kaivataan yksiköiden välillä, jotta samojen tehtävien ääressä työskentelevät voivat yksiköstä riippumatta suunnitella ja reflektoida työtään yhdessä. Keskustelijat pohtivat myös matalampia kynnyksiä kokeilla uusia tapahtumia tai tapoja tehdä työtä, kuten helposti monistettavan mallin löytämistä oppimisen reflektointiin. Koeyleisönä toimiminenkin kiinnostaisi, jos sillä saisi lisää varmuutta ryhmänohjauksiin ja vinkkauksiin. Mediasihteereiden ja palveluneuvojien kirjastokoulutuksesta poikkeava osaaminen nähdään valtavana vahvuutena: miten ammattitaitoa voisi hyödyntää laajemmin kuin kirjastoalan sisältä nähtynä? Mitä nuoriso- tai digiosaaminen voisi olla?
Hyvän mielen tuomisen fiilis ja omien mielikuvien näköinen kirjasto
Asiakaspalvelu ja ihmisten kanssakäyminen motivoivat yhtenevästi eri yksiköissä, monella työntekijällä on halu edistää oman kirjastomielikuvansa mukaista toimintaa. Tyytyväinen asiakas on paras kiitos itsessään ja palkinto onnistumisesta, tästä syystä töihin tullaan hyvällä mielellä. Kohtaamisten kautta työn merkitys tulee näkyväksi. Myös itseä enemmän jostakin asiasta tietävä asiakas koetaan myönteisenä, ihanana oppimiskokemuksena.
Kirjastoautotoiminnassa vertaistuen paikkoja toivotaan lisää. Ammattikunta on pieni, tuntee toisensa ja on vaihtelevasti mukana valtakunnallisissa verkostoissa – konkreettinen mahdollisuus osallistua esimerkiksi Suomen kirjastoseuran kirjastoautotyöryhmän kolmen vuoden välein järjestämiin kirjastoautopäiviin osuu omalle kohdalle kerran kymmenessä vuodessa.
Rennomman otteen mukanaolo osaamisen kehittämisessä on auttanut motivoimaan digiosaamisen muutoksissa. Vähemmän vakava asenne oppimiseen on auttanut työntekijöitä suhtautumaan itseensäkin sallivammin. Innokkaammat ja uudet työntekijät haastavat kokeneempien käsityksiä myös kirjastossa järjestettävistä tapahtumista, Koilliskeskuksessa esimerkkinä tästä on kirjastotilassa järjestetty kuurupiio.
Osaamisen kehittämisen rajat ja yhdyspinnat mietityttävät
Asuinalueiden kehitys on saanut pahoinvointia näkyvämmäksi, mikä aiheuttaa esihenkilöiden mukaan tarvetta pysyä koulutusten avulla mukana muutoksissa. Turvallisuutta olisi tärkeää harjoitella sekä ohjeiden että toiminnan osalta, myös muissa kuin palohälytystilanteissa. Kohtaamiseen liittyvässä osaamisen kehittämisessä olisi tärkeä huomioida, että yhtä lailla asiakkaat ovat todella taitavia lukemaan henkilöstön suhtautumista itseensä. Siksikin henkilöstön olisi osattava kohdata kaikki yhdenvertaisesti, halliten myös ohjauksen taitoja. Kestävän kehityksen osaaminen olisi tärkeää saada läpileikkaavaksi ja koettua luontevaksi osaksi kaikkien työtä.
Koulutusviestinnän kannattaisi tamperelaisten mukaan tulla osin johtajilta, eteenpäin välitettäviksi yksiköissä, jotta oppimisen paikkojen nähdään olevan myös esihenkilöiden kannustamia. Oman työn koetaan imevän paljon työaikaa kehittymiseltä tehtäväkuvasta riippumatta. Hyvinä hetkinä voi osallistua vapaammin haluamiinsa osaamisen kehittämisen tilaisuuksiin, välillä taas ei voi edes ajatella tekevänsä muuta kuin arkiset työn rutiinit.
Esihenkilöt voivat joutua tekemään paljon metatyötä miettiessään, millainen koulutus olisi hyväksi kenellekin. Myös työntekijätasolla ymmärrys oman työnkuvan kannalta olennaisista osaamisen kehittämisen mahdollisuuksista on tärkeää. Eri sukupolvien työntekijöiden johtaminen voi tarvita tukea. Yhteen vetäen valmentavampi ote oman työn johtamiseen olisi kaivattua, jotta opittua olisi helpompi siirtää arkeen ja käsitellä kokouksissa.
Koulutustoiveissa nousee esiin samoja kestoaiheita käytännönläheisellä otteella kuin koko toimialueen muissakin kirjastokunnissa, myös tarvetta nähdä viranomaisten, kuntien ja AKEjen roolit osaamisen kehittämisen luonteen mukaan. Mikä on kunkin tahon paikka työelämätaitojen tukemisessa tai suhteessa selkeästi kirjastoalan ja -lain ulkopuolisiin osaamisodotuksiin?
Tähän päättyy vuonna 2022 aloitettu 45 Pirkanmaan ja Keski-Suomen yleisten kirjastojen keskustelukiertue. Löydät kaikki tekstit kootusti akepiken blogista. Otetaan uusiksi muutaman vuoden kuluttua!
Teksti ja kuvat: Juliaana Grahn. Netti-Nyssen kuva: Eija Late