Toteutimme syksyn 2024 aikana Helsingin kirjamessuille suuntautuvan oppimisvierailun. Tätä blogitekstiä varten osallistuneet avasivat aiemmista oppimisvierailublogautuksistamme tuttuun tapaan akepiken palautelomakkeella tarkemmin kokemuksiaan päivästä mieleen jääneistä teemoista.
Oppimisvierailuille kirjamessujen ensimmäisenä päivänä osallistui koordinaattori Julin sekä projektisuunnittelija Mervin lisäksi yhteensä viisi kirjastolaista Pirkanmaalta ja neljä Keski-Suomesta. Seuraamme Messukeskuksessa liittyivät myös Kirjamessujen ohjelmajohtaja Ville Blåfield sekä Suomen kirjastoseuran järjestösuunnittelija Riikka Rajala. Kulkuvälineenä matkalla toimi juna, jossa osallistujilla oli tilaa ja mahdollisuuksia vaihtaa ajatuksiaan sekä vierailuodotuksista että -kokemuksistaan. Ohjelma oli yhdistelmä omien tavoitteiden mukaista messuohjelman seuraamista, yhteistä koulutuksellista sisältöä, virkistysretkeä oman arjen ulkopuolelle sekä omien aikataulujen mukaan räätälöityjä kahvitaukoja tarjoilulipukkeiden ansiosta.
”Tapahtuma oli aikani arvoinen” – täydet 5 pistettä kaikilta!
Osallistujien joukossa oli Helsingin kirjamessujen osalta ensikertalaisia ja odotukset tulevasta päivästä korkealla. Jo ennen tilaisuutta kehittämiskirjastolla oli tiedossa, että tapahtuman monipuolisuus ja kiinnostavan ohjelman tarjonta suhteessa käytettävissä olevaan vierailuaikaan voi olla sekä uhka että mahdollisuus. Lopulta monipuolinen kattaus osoittautui juuri mahdollisuudeksi räätälöidä omaa messuvierailua työnkuvien kannalta olennaisiin osiin. Messuohjelma oli kiitettyä sekä kiinnostavien kirjailijoiden puheenvuorojen että ammatilliselta kannalta merkittävien ohjelmien osalta. Huippuna pidettiin myös mahdollisuutta tutustua messupäivän jälkeen itse omaan tahtiin lippuhintaan kuuluvaan verkko-ohjelmaan.
Ohjelmajohtajan tapaaminen tarjosi meille perustiedot messuorganisaatiosta ja lavaohjelman asiakaslähtöisestäkin suunnittelusta. Kotimaisen kirja-alan suuri ilmiö tavallaan katsotaan kuuluvaksi pääkaupunkiin, pormestarin läsnäolo messuavajaisissa taas avaa tapahtuman merkityksen koko kaupungille. Ville oli esittelyn aikana varovaisen toiveikas siitä, että vuoden kävijämäärä yltäisi edellisvuoden tasolle – yli Göteborgin kirjamessujen – ja tätä kautta uudeksi kävijämääräennätykseksi. Lopulta messut osoittautuivatkin kävijämäärältään suurimmaksi pohjoismaiseksi kirja-alan tapahtumaksi.
Työnjako tapahtumaorganisaatiossa on ohjelmajohtajan ja messuorganisaation välistä yhteistyötä. Ohjelmaehdotuksia tulee noin 1400, joista 900 pääsee mukaan. Valintaa tehdään eri purojen ja teemojen kautta niin kauan, että tavoitemäärä tulee täyteen. Puheenvuorot rytmitetään 22 minuutin pituisiksi, jotta siirtymille jää riittävästi aikaa. Messuilla on yhteensä 17 erilaista ohjelmalavaa, jota näytteilleasettajien omat lavat täydentävät.
Ohjelma laaditaan yhden kattoteeman alle lukujärjestysmuotoon, johon myös koululaisryhmät pääsevät vaikuttamaan osana lukemiskasvatusta. Liput tavoittavat Äidinkielen opettajien ja Suomen tietokirjailijoiden liittojen kautta noin 8000 oppilasta, myös Helsingin yliopiston ensimmäisen vuoden opiskelijat kutsutaan tapahtumaan mukaan. Yhtenä ohjelman helmenä pidetään lukiolaisten tuottamaa Kirjakallio-konseptia, jota ihastellaan Frankfurtin kirjamessuilta asti. Tapahtuma on sekä opiskelijoiden että kirjailijoiden rakastama: Nuoret, perehtyneet haastattelijat näkevät vaivaa taustatyönsä eteen, eivätkä tee oletuksia osallistujien lukeneisuudesta.
Osallistujat seurasivat keskusteluja esimerkiksi tiedekirjojen tarkoituksesta, äänikirjojen suosion vaikutuksesta kirja-alaan, Palefacen, Max Seeckin sekä Jari ja Kati Tervon haastatteluja sekä tapahtuman jälkeen tallenteena Lukemisen tulevaisuus -keskustelua. Arkityöhön katsottiin tarvitsevan tämänkaltaisia breikkejä, joissa kohdataan muiden kirjastojen väkeä. Oppimisvierailu on samalla sekä henkilökohtaista virkistystä että ammatillisten näköalojen laajentamista. Samalla kertaa pääsi näkemään ison kirja-alan tapahtuman ja kuulemaan työstä, mitä sen järjestäminen vaatii.
Kollegoille jaettavaksi kirjavinkkejä ja muistutus lukemisen ilosanomasta
Vierailua pidettiin onnistuneena, koska siitä jäi tietosisällön ja ohjelmajohtajan kanssa keskustelun lisäksi mahdollisuus suositella osallistumista kollegoille, myös kirjavinkkejä. Vaikka lukemisen ilo olisi itselle itsestäänselvyys, mieleen jäi muistutus lukemisen ilosanomasta ja sen moninaisista mahdollisuuksista ainaisen huolipuheen sijaan. Oppimisvierailu vahvisti myös yhteisöllisyyden ja lähitapaamisten tärkeyttä, kun lopulta pieni osa kirjastotyöntekijöistä on ollut pandemian jälkeen retkillä mukana.
Ville Blåfieldin mielenkiintoisessa messuesittelyssä selvisi, kuinka massiivinen määrä ohjelmaa tällaisilla messuilla on, kuinka älyttömästi ohjelmaa messuille tarjotaan ja kuinka valtavan yhteistyökumppanimäärän kanssa ohjelma toteutetaan. Ohjelmajohtajan pysähtyminen kirjastolaisten kysymysten äärelle keskellä kirjavuoden isointa tapahtumaa oli mieleenpainuva hetki.
”Lisää tällaisia reissuja!”
Vierailu oli erittäin onnistunut sekä osallistujien mielestä että uutena kokeiluna osaamisen kehittämisen kehykseen sovittamisen osalta. Jatkossa olemme valmiita liittämään vastaavan oppimisvierailun suoraan AKE-toiminnassa tarjottavaan koulutussisältöön, sillä pääkeskusteluiltaan verkkoon tuotettu, valmiiksi kuratoitu ohjelma sisältää paljon yleisten kirjastojen tehtäviä tukevaa lukemiskulttuurin sekä monipuolisen ja uudistuvan kokoelman edistämistä.
Kehittämiskirjasto jää pohtimaan pääkaupunkiseudun ja muualla Suomessa toteutettavien kirja-alan tapahtumien yhtäläisyyksiä ja eroja. Ympäri Suomen kirjamessuja on järjestetty syksyn aikana esimerkiksi Turussa, Oulussa ja Jyväskylässä. Tampereen kirjafestareita sivuttiin erityisesti lasten ohjelmasuunnittelun näkökulmasta. Ville oli yhtä mieltä siitä, että tämä on suunnittelun vaikeimpia osuuksia. Tampereella on yksi vahvuus, jota ei Helsinkiin saatu. Joten Tampere, mites Muumit?
Teksti: Oppimisvierailun osallistujat, koonti Juliaana Grahn