Konneveden kirjastonhoitaja Taru Toikkanen kertoo päivästään Viitasaaren ja Pihtiputaan kirjastoissa.
Esittäytyminen ja mitä tyypillisiin kirjastotyöpäiviisi kuuluu?
Työskentelen Konneveden kirjastossa kirjastonhoitajana vastaten kokonaisvaltaisesti kirjaston toiminnasta. Meillä on pieni kirjasto, jossa työskentelemme kahden henkilön voimin. Varsin monipuolinen tehtäväni koostuu hallinnollisista töistä, monenlaisista tapahtumajärjestelyistä, lasten- ja nuortenkirjastotyöstä sekä tietenkin kovasta ydintyöstä kuten kokoelmista, hankinnoista ja asiakaspalvelusta.
Miksi ilmoittauduit mukaan Pike-kirjastovierailulle?
Kun Aken vierailutarjotin aukesi, minulla oli heti mielessä toivekohde: Viitasaari ja Pihtipudas. Heidän kirjastonsa ovat koko Keski-aikani ajan ottaneet silmään positiivisella tavalla. Erityisesti minua kiinnosti vierailulla kuulla monipuolisista hankkeista ja vahvasta lasten- ja nuortenkirjastotyöstä. Pikku kuriositeetti on, että nykyinen esihenkilöni on aiemmin työskennellyt Wiitaunionissa, joten hänen kauttaan olen myös kuullut paljon positiivista heidän kirjastotoimestaan.
Kerro vierailupäivästäsi vapaamuotoisesti.
Lämpimänä alkukesän päivänä lähdin siis matkaan. Konnevesi-Sumiainen-Konginkangas-Viitasaari -reitti on jo itsessään kappale kauneinta Suomea, jota voi lämpimästi suositella rengasmatkailijoille. Perille päästyäni minut vastaanottivat kirjastotoimenjohtaja Jari Eskelinen ja kirjastonhoitaja Maria Saarnio. Kahvin äärellä aloitettiin puimalla ajankohtaiset kuulumiset ja päivän suunnitelma. Toimintaan tutustumisen lisäksi toivoin päivältä tilainspiraatiota. Konnevedellä on tällä hetkellä käynnissä tulevaisuuden tilavaihtoehtojen kartoitus, joten niin onnistumiset kuin haasteet tiloihin liittyen kiinnostavat kovasti. Viitasaaren kirjastotila on varsin toimiva, ja ainakin näin arkiaamupäivästä rauhallisuutta huokuva. Viihtyisä, erillinen lastenosasto teknisin lisävarustein mahdollistaa monipuolisen ryhmien ohjaamisen. Kirjastoauto oli ehtinyt lähteä jo ajoon, joten sen tutkiminen jäi seuraavaan kertaan. Auto on tärkeä tasa-arvoistava tekijä lasten- ja nuorten kirjastotyössä, sillä sen avulla tavoitetaan myös kirjastosta etäämmällä sijaitsevat koulut ja päiväkodit.
Marian laatimat yhteistyösuunnitelmat koulujen ja varhaiskasvatuksen kanssa muodostavat lasten- ja nuortenkirjastotyön rungon. Muutamia vuosia sitten lasten ja nuorten parissa melko nollasta työt aloittaessani tein varsin ahkerasti inspiraatiokierroksia muiden kirjastojen nettisivuilla. Jo silloin Marian työ Karstulassa kiinnitti huomioni ja väittäisin jopa, että hänen ansiotaan on, että ryhdyin suunnitelmien tekoon meilläkin. Oli hienoa huomata ihan livenäkin, että tätä työtä Viitasaarella leimaa tosiaankin paitsi vahva asiantuntemus, myös aito innostus.
Into näkyy myös ahkerassa hanketyössä, jota Jari ja Maria molemmat ovat olleet koordinoimassa. Hanketyön mahdollisuudet ovat suuret, eri aihealueisiin painottuneilla hankkeilla on pystytty laajentamaan palveluita ja varsinkin useaa hanketta vetäneet työntekijät ovat tuoneet tärkeän panoksen koko työyhteisöön. Hankkeet ovat myös olleet esillä monissa valtakunnallisissa koulutuksissa ja esimerkiksi kotouttamishanketta esiteltiin tuolloin vielä tulossa olleilla Kirjastopäivillä.
Millaisia odotuksia sinulla oli vierailulle? Mitä vierailulta oppimaasi aiot viedä eteenpäin kirjastossasi?
Jarin kanssa vaihdoimme kokemuksia esihenkilötyöstä. Tilanteet meillä eroavat toki jonkin verran esimerkiksi henkilökunnan määrässä ja kokemuksen pituudessa, mutta tiettyjä yhteneväisyyksiä tämäntyyppisestä työstä löytyy aina. Jäin vielä myöhemmin miettimään, että Jarin kaltaisen maalaisjärkisen sparraajan tarvitsisivat kaikki tuoreehkot esihenkilöt. Onneksi meillä Keskissä yleisestikin apua ja ajatustenvaihtoa on aina tarjolla, kirjastoväkihän yleisesti on varsin auttavaista ja verkostoitunutta porukkaa.
Kokemuksia kahden kunnan hallintomallista oli myös mielenkiintoista kuulla. Wiitaunioni purettiin viime vuoden lopussa ja nyt hallinnollisesti sekä Viitasaaren että Pihtiputaan kirjastot kuuluvat Pihtiputaan kuntaan, Jarin toimiessa molempien johtajana. Ei välttämättä kaikista helpoin kuvio hallinnollisesti, mutta mahdollistaa tiettyjä synergiaetuja, vaikka kirjastot toimivatkin varsin itsenäisesti. Ehkäpä tällainen malli on pohdinnan arvoinen asia tulevaisuudessa varsinkin meillä pienemmissä kunnissa.
Lounaan jälkeen matka jatkui vielä pohjoisempaan Pihtiputaalle. Yllättävän vilkkaan kylänraitin varrella sijaitsevassa kirjastossa ihastutti erityisesti lahjoitusvaroin uudistettu lastenosasto kauniine seinämaalauksineen. Inspiraatio kokoelmatyöhön iski toden teolla suorastaan raikasta kokoelmaa tutkiskellessa. Jotenkin sitä välillä sokeutuu omalle kirjamassalleen ja niinpä on hyvä käydä välillä katselemassa muitakin kuin omia hyllyjä. Kesän ajan onkin Konneveden kokoelmaa siivottu oikein urakalla, ja toivon mukaan se on nyt napakka ja houkutteleva vastaanottamaan kouluun palanneet lapsukaiset.
Kiitos Jari ja Maria sekä koko henkilökunta vieraanvaraisuudesta! Suosittelen lämpimästi vierailutarjottimen hyödyntämistä kaikille, joilla siihen on mahdollisuus. Muiden kirjastojen toimintaan tutustuminen on hyvin mielenkiintoista ja ties mitä ideoita voi matkalta mukaan tarttua!
Teksti: Taru Toikkanen
Faktantarkistus: Jari Eskelinen ja Maria Saarnio