Jorma Saraman Jämsästä kertoo päivästään Keuruun kaupunginkirjastossa kotiseutu- ja digitointiasioiden merkeissä.
”Olen Jorma Saraman ja työskentelen kirjastovirkailijana Jämsän pääkirjastossa. Tavanomaisten kirjastotöiden lisäksi vastaan kotiseutukokoelmasta, aikuisten kirjallisuuden aulanäyttelyistä ja laskutuksesta. Lisäksi johdan kerran kuussa kokoontuvaa tietokirjallisuuspiiriä.
Keuruun kirjaston kotiseutukokoelma ja siihen liittyvät toiminnot vaikuttivat verkkosivujen perusteella sikäli laadukkailta, että vierailukohde oli lopulta helppo valita. Saavuttuani paikalle totesin nopeasti päätyneeni muutoinkin oikeaan paikkaan. Vuonna 1994 valmistunut kirjasto sijaitsee kauniissa rantamaisemassa lähellä Keuruun vanhaa kirkkoa (1758). Se miellyttää silmää ulkoa ja sisältä, mutta sisällä tuo rajapinta miltei menettää merkityksensä; asiakastiloista avautuu upea näkymä Tarhiajärvelle. Lähimpänä sitä ovat lapset ja nuoret, lehdenlukijat ja musiikin kuuntelijat, mutta näkymä on vaikuttava myös hieman korkeammalta, suuremman kirjastosalin puolelta ja mikä hienointa, myös asiakaspalvelutiskin toiselta puolelta. Vastaavaa ei liene monessa kirjastossa. Ei, en toki ole lainkaan kateellinen…
Kiinnostuksen kohteinani olivat kotiseutukokoelma, kirjaston ylläpitämä ’Keuruun Veräjä’ -sivusto, sekä kirjaston digitointilaite ja -palvelu, koska vastaava toiminta kaipaa kehittämistä Jämsässä. Johanna Hämäläinen, Hanne Rokkonen ja Olli Günther olivat varanneet aikaa perehdyttämiseen. Pätevyys ja ammattitaito huokuivat kaikesta, työ on pitkäjänteistä ja kaukokatseista, paikallista kulttuuriperintöä jatkuvasti tallentavaa ja sitä sukupolvelta toiselle siirtävää. Vaihdoimme myös ajatuksia omatoimiaikaan liittyvistä mahdollisuuksista (myös kielteisistä, joista meillä Jämsässä on ikävä kyllä kokemusta). Lisäksi sain käydä tutustumassa trendikkääseen liikkuvaan palveluun, mikä loi entiselle kirjastoauton kuljettajalle hieman ristiriitaisia mietteitä. Pasi Mäkelän reitit ja maisemat vaihtuvat, mutta autossa käydään myös vaaleja. Toivottavasti luvassa ei ole pahempaa kelirikkoa, vaan matka saa edelleen jatkua.
Kirjaston läheisyydessä on aikanaan sijainnut pitäjäntupa, missä isännät kirkkoherran johdolla toimivat pitäjänsä parhaaksi. Minulle jäi vaikutelma, että sama eetos ilmenee paikalla edelleen, mutta huomattavasti monipuolisemmin ja tasa-arvoisemmin.
Kiitos vierailusta, Keuruun kirjastolaiset.”
Teksti ja kuvat: Jorma Saraman