PiKen mediasivistysprojektin työryhmä osallistui Suomen kirjastoseuran, aluehallintovirastojen kirjastotoimen ja Lukutaito-ohjelman järjestämään Suositus lukutaitotyöstä yleisissä kirjastoissa -julkistamisseminaariin Seinäjoella 6.2.2025. Sara Lahtinen Nokian kaupunginkirjastosta ja Mari Vuorinen Jyväskylän kaupunginkirjastosta kertovat päivän tunnelmista.
Sara Lahtinen: ”Suositus lukutaitotyöstä yleisissä kirjastoissa -julkistamisseminaarissa saimme kuulla mielenkiintoisia puheenvuoroja lukemisesta ja yleisten kirjastojen uurastuksesta asiakkaiden lukutaidon ylläpitämisessä.
Monipuolisessa seminaarissa tuotiin esiin sekä tutkimustietoa ja tilastoja väestön lukemisesta (Riie Heikkilä), että konkreettisia keinoja lukutaidon juurruttamiseksi kirjaston ja muiden toimijoiden yhteistoimintaan (Turun Lukutaitostrategia 2030 -hanke) ja kirjaston arkiseen työhön (Selkolukupiiri, Tiina Rinta-Jouppi).
Mitä jäi mieleen?
Erityisesti jäi mieleen Riie Heikkilän puheenvuoro. Vaikkakin ennestään tuttua olivat lukutaidon vahva periytyvyys sekä se, että korkeakoulutetut, naiset ja parempituloiset lukevat ja kuluttavat enemmän kulttuuria. Riie Heikkilä myös muistutti, että silti pelkät käytännön esteet eivät ole syy tähän osallistumattomuuteen, vaan on myös vastareaktioita, ulkopuolelle tipahtamista ja siitä katkeroitumista.
Myös erityisesti mieleen jäi Anna Kippolan ja Anna Roosin puheenvuorosta se, että lukutaito on selviytymistaito. Kun lukutaito on hyvä, sitä ei edes huomata, mutta kun se on huono, se aiheuttaa ongelmia esimerkiksi opiskelussa, työnhaussa ja ylipäätään osallistumisessa yhteiskuntaan.
Monilukutaito mainittiin muutamia kertoja seminaarissa, mutta mielestäni sitä ei erityisesti korostettu. Joitakin viittauksia monilukutaitoon oli, esimerkiksi se, että laiteosaaminen on myös osa monilukutaitoa. Sekä digitaalisten laitteiden ohjaus on osa lukutaitotyötä.
Mitä vien tilaisuudesta mukanani?
Tästä tilaisuudesta vien mukanani muutamia ideanpoikasia lukutaitotyön edistämiseen, ei-käyttäjien tavoittamiseen sekä heikommin lukevien lukutaidon parantamiseen omassa kirjastossa (erityisesti mediasivistystä ajatellen.)”
Mari Vuorinen: ”Matkustimme paikan päälle Seinäjoelle Suositus lukutaitotyötä yleisissä kirjastoissa –julkistamisseminaariin. Odotuksia pitkään päivään oli.
Mitä jäi mieleen?
Lukutaitotyötä tarkasteltiin monesta eri vinkkelistä ja näkökulmasta. Esille nousi vahva huoli lukemattomuudesta, missä kohtaa lapset vielä lukevat ja missä kohtaa kiinnostus lukemista kohtaan vähenee, jopa loppuu kokonaan. Riie Heikkilä esitteli tutkimustuloksia, jossa lukeminen ja kulttuuriosallistuminen korostuu hierarkkisesti. Koulutus näyttelee edelleen tärkeää roolia myös lukemisen periytymisessä. Digilukeminen ei näytä kumoavan lukemisen eriarvoisuutta vaan erilaisia tekstejä lukee eniten he, jotka muutenkin lukevat paljon. Tutkimuksessa todettiin kirjaston hillitsevän eriarvoisuutta. Kirjaston käyttö on yhteydessä lukuharrastuksen kestävyyteen ja jopa luokka-aseman nousuun sekä luottamukseen yhteiskuntaa kohtaan.
Seminaarissa mietittiin mitä ja miten me kirjastoissa voimme asialle tehdä. Tarve kirjastotyölle on suuri mutta samalla tuotiin esille, että emme pysty tekemään kaikkea ja reagoimaan jokaiseen yksittäiseen pyyntöön tai toiveeseen. Kirjastoissa käytettävissä oleva resurssi on vähentynyt ja jatkossa vähenee entisestään.
Mietin, oliko tämä syy siihen, että digitaalista lukutaito tai medialukutaitoa ei suosituksessa mainittu. Voihan ajatella toki niinkin, että digitaalista lukutaitoa ei tarvitse enää erikseen mainita.
Tiina Rinta-Joupin puheenvuoro oli ihana. Hyvässä hengessä Seinäjoella on toteutettu monenlaista hyvää uusien suomalaisten parissa. Yksi kielitaitoinen kirjastolainen on toteuttanut ja saanut toteuttaa monenlaisia lukupiireistä näytelmäkerhoihin. Seinäjoella on myös käytetty kieliharjoittelijoita hienosti kirjastossa.
Mitä vien tilaisuudesta mukanani?
PiKen mediasivistysprojektissa voimme hyödyntää seminaarin antia paketoinnilla, mietimme mitä teemme ja pysymme suunnitelmassa. Keräämme palautetta ja teemme seuraavassa kohdassa jotain jotenkin toisin, jos saatu palaute tukee tätä. Myöskään projektissa emme pysty tekemään ihan kaikkea, rajaamme projektia niin että se on mahdollinen ja hyödyllinen. Samaan aikaan ei voi jäädä tuijottamaan hiipuviin resursseihin vaan olla luova ja suunnitelmallinen, miettiessä miten teemme oikeat asiat. Projektissa saamme ja pitääkin kokeilla ja testailla.”
Teksti: Sara Lahtinen ja Mari Vuorinen