Kerro lyhyesti taustastasi ja missä kirjastoissa olet harjoittelussa?
Olen Taru, ja muista tämän vuoden harjoittelijoista poiketen historian pääaineopiskelija Tampereen yliopistosta. Neljän opiskeluvuoteni aikana olen haalinut sivuaineiksi monipuolisen paketin viestintää, palvelumuotoilua, politiikan tutkimusta ja tietenkin informaatiotutkimusta.
Harjoitteluni kotikirjasto on ollut aluekirjasto Sampola (❤) ja suurin osa kolmesta kuukaudesta kuluikin siellä. Lisäksi olen käynyt päivän tutustumiskäynneillä kaikissa neljässä eteläisen alueen lähikirjastossa. Pääsin myös liikkuvan kirjaston mukana Tammelan torille, kirjastoauto Kosmoksen kyytiin ja ihmettelemään Metson eri osastoja. Teimme myös harkkareiden kesken omatoimisen ”luokkaretken”, jonka aikana vierailimme toistemme kotikirjastoissa.
Minkälaisia ennakko-odotuksia sinulla oli harjoittelulle?
Yritin lähteä harjoitteluun mahdollisimman ennakkoluulottomasti, mutta kyllähän takaraivossa kummitteli vanhentuneet mielikuvat kirjastotyöstä. Pelkäsin myös, että minut istutettaisiin koko kesäksi asiakaspalveluun ja saisin välillä kokeilla hyllyttämistä. Onneksi nämä pelot ja ennakkoluulot murenivat heti harjoittelun alussa. Todellisuudessa olen päässyt kokemaan kirjastotyön kokonaisuudessaan ja tekemään kaikkea sitä, mitä muutkin. Kiitos kaikille perehdytyksistä ja lämpimästä vastaanotosta koko kirjastoyhteisössä!
Mikä yllätti kirjastotyössä?
Yllätyin siitä, kuinka monipuolisesta ja asiantuntemusta vaativasta työstä kirjastolaisten arki todellisuudessa koostuu. ”Behind the curtains” eli asiakkaille piilossa tapahtuva työ, jatkuva uuden oppiminen ja ajankohtaisissa asioissa kiinni pysyminen vaatii rautaista ammattilaisuutta. Itsensä kehittämiseen ja omien mielenkiinnonkohteiden hyödyntämiseen kuitenkin kannustetaan ja sitä tuetaan mm. koulutuksien kautta.
Tähän samaan ihmetykseen liittyy myös kirjastopalveluiden moninaisuus. Vaikka olen asunut Tampereella kohta viisi vuotta ja ollut kirjaston asiakkaana siitä asti, en ollut tietoinen suurimmasta osasta tarjotuista palveluista. Aion kyllä jatkossa hyödyntää näitä surutta ja toimia ilmaisena mainostykkinä!
Miten olet voinut hyödyntää omia vahvuuksia?
Heti alussa huomasin, että monien vuosien asiakaspalvelukokemuksestani tulisi olemaan harjoittelussa hyötyä. Alun informaatioähky ja työn vaativuus meinasi viedä jalat alta, joten oli helpottavaa huomata, etten ainakaan asiakkaiden kohtaamisessa ollut aivan lapsen kengissä. Koen myös olevani luonteeltani järjestelmällinen, huolellinen ja jokseenkin visuaalinenkin. Tämän takia moni asia kirjastoympäristössä tuntuikin heti luonnolliselta ja olen pystynyt hyödyntämään näitä ominaisuuksia jokapäiväisessä kirjastotyössä. Ja ennen kaikkea kehittymään niissä!
Jos voisit muuttaa jotakin prosessia työssä, mitä se voisi olla?
Asiakaspalvelussa käytetyt järjestelmät (Aurora, kassa ja tulostussaldon lataaminen) voisivat ”keskustella keskenään” paremmin. Tämä helpottaisi työtä, minimoisi mahdollisten virheiden tapahtumista ja nopeuttaisi asiakaspalvelua. Jos tulostussaldon lisäämisen kirjastokortille ja vähennysmaksujen tekeminen saataisiin mahdolliseksi myös verkkokirjastoon, auttaisi se monessa mielessä niin asiakasta kuin asiakaspalvelijaakin.
Palautusjärjestelmä, jossa asiakkaan vastuulle jää palautettavan aineiston laittaminen joko hyllyyn tai laatikkoon vaatisi ehkä vielä lisää ajatusta. Joka ikinen päivä tämän kanssa sattui virheitä, joiden selvittämiseen meni välillä jopa turhan paljon työaikaa – ainakin isommissa palautustulvissa.
Aineistoon liittyvää asiantuntemusta tulee koko ajan pitää yllä ja monelle tämä tapahtuukin luontevasti, koska lukeminen ja työ itsessään on intohimo. Silti ehkä pyrkisin tarjoamaan työntekijöille jonkinlaisia ”lukutyöpäiviä” tai etätyöpäiviä, jolloin ainakin omien vastuualueiden aineistoon voisi tutustua rauhassa ilman painetta muista kiireistä.
Seutuvarausmaksut ilmeisesti jakavat mielipiteitä kirjastolaisten kesken. Itse poistaisin seutuvarausmaksun sillä se tekisi mielestäni PIKI-alueesta yhtenäisemmän ja tasa-arvoisemman kaikille asiakkaille.
Ja loppuun vielä harkkareiden vakiovastaus: vähentäisin käytettyjen kuittien määrää. Esimerkiksi loppuillassa ajon mukaan menevät kuitit menettävät merkityksensä, kun kirja sujautetaan heti laukkuun.
Jos saisit keksiä kirjastoon uudenlaisen palvelun, mikä se olisi?
Tätä oli oikeasti todella vaikea edes lähteä pyörittelemään, sillä olen edelleen niin vaikuttunut tarjottujen palveluiden laadusta ja määrästä. Ehkä asiakkailta voisi kerätä ajatuksia siitä, minkälaisista teemoista he toivoisivat näyttelyitä ja näitä ideoita voisi sitten toteuttaa kirjastoissa.
Miten hyödynnät somea harjoittelun aikana?
Käytin loppujen lopuksi aika vähän somea harjoittelussa. Parin postauksen lisäksi käytin sitä lähinnä näyttelyiden koostamiseen ja ajankohtaisten kirjavinkkausten etsimiseen.
Miten kirjasto voisi palvella somessa/etänä paremmin?
Kirjastolla on jo nyt monia etä- tai somekanavia. Panostaisin ehkä jo näiden olemassa olevien kanavien mainostamiseen ja niihin laitettavan sisällön kehittämiseen. Esimerkiksi somesisältöä voisi eri kanavissa kohdentaa paremmin tietylle yleisölle ja yhteisiä linjoja voisi selkeyttää. Instagramiin voisi tehdä matalalla kynnyksellä esimerkiksi vinkkauksia juuri nuorille aikuisille tai joku työntekijä voisi ottaa haltuun tilin päiväksi ja kertoa kirjastolaisten arjesta ”minun aamuvuoroni”-tyylillä.
Lisää harjoittelukokemuksia tulossa vielä yhden blogautuksen verran. Ohesta pääset kuuntelemaan harjoittelijoiden jakson Tampereen kaupunginkirjaston Sielujen apteekki -podcastissa.
Teksti ja kuvat: Taru Lahtinen
Koonti: Juliaana Grahn