Osaamisen kehittäminen, oppiminen ja yleissivistys – Renesanssikirjastoihminen vai jokapaikanhöylä?

Kehittämiskirjastoalueen koordinaattorina olen vahvasti tekemisissä kirjastoalan osaamisen kehittämisen kanssa. Tehtävänämme on kehittää osaamista Pirkanmaan ja Keski-Suomen kirjastoissa erilaisilla tavoilla.

Konkreettisesti panostamme koulutusmuodoissa monikanavaisuuteen. Voimme järjestää koulutuksia, webinaareja, työpajoja, mentorointia, vierihoitoa, teemapäiviä ja tallentaa koulutuksia katsottavaksi myöhemmin YouTube-kanavalle. Ja näitä olemme ideoineet, suunnitelleet ja tehneetkin PiKe-alueelle.

Palaan itse kuitenkin jatkuvasti kysymykseen: miten osaamista itse asiassa parhaiten kehitetään ja mitä sillä tarkoitetaan nyt? Mielestäni osaamisen kehittäminen ja sen merkityksen näkeminen liittyy vahvasti oppimiseen ja yleissivistykseen.

Osaamisen kehittäminen edellyttää todellista oppimista, jatkuvaa ja elinikäistä. Mekaanisen pänttäämisen sijaan tavoitteena on ymmärrys ja soveltaminen. Uuden oppimisessa ja vanhan kertaamisessa olennaista on ymmärrys siitä, miksi tiettyjä taitoja tarvitaan omassa työssä ja tässä ajassa.

Esimerkiksi: Onko e-aineistojen käyttöön tai tabletin hallintaan liittyvällä koulutuksella merkitystä, jos ymmärryksemme muuttuneesta toimintaympäristöstä tai tulevaisuuden asiakkaiden kokemustarpeista on puutteellinen?

Tarvitsemme kokeilujen, reflektoinnin, jakamisen ja poisoppimisen lisäksi syvyyttä eli sense-makingia ja kontekstointia. Tuntuu, että kirjastoalalla tätä tarvitaan erityisen paljon! Prosessia selventää loistavasti tämä Tanmay Voran infografiikka – When does learning happen?

learning
When Does Real Learning Happen? Lähde: http://qaspire.com/2016/01/18/when-does-real-learning-happen/

Toinen osaamiseen liittyvä iso sana: yleissivistys. Henkilökunnan asiakaspalvelukyselyn tuloksissakin (tästä lisää myöhemmin) yleissivistys nähdään tärkeänä kasvualustana tulevaisuuden asiakaspalvelun kehittämisessä, aktiivisen roolin ja sisältöjen avaamisen edistämisessä.

Mitä yleissivistyksellä sitten tarkoitetaan tässä ajassa? Törmäsin netissä taannoin sinänsä vanhaan artikkeliin, jossa tutkijanimiltä kysyttiin yleissivistyksen määritelmästä. Jutun voit lukea täältä.

yleissivistys
Yleissivistyksen uusi määritelmä. Lähde: https://www.mandatumlife.fi/life-journal/artikkeli/-/article/yleissivistyksen-uusi-maaritelma

Filosofian professori Jaakko Hintikan jutussa tekevät huomiot ovat timanttia: ”Ihmisellä on synnynnäinen kyky tarkastella asioita eri näkökulmista, mutta usein tämä menetetään, kun kiinnostus keskittyy esimerkiksi työn suuntaamana yhdelle kapealle alueelle” sekä ”toisten erilaisuuden ja ajattelun ymmärtämistä tulisi ehdottomasti viljellä osana sivistystä”.

Yleissivistys on siis erityisesti tiedon soveltamista ongelmatilanteissa. Ja jotta koulutus tehoaa, tekee hyvää aika ajoin pysähtyä miettimään itseä oppijana ja tiedon soveltajana.

Reflektointi on tärkeää myös meille kehittämiskirjastotoiminnan koulutussuunnittelussa. Miten suunnittelemme paketteja PiKe-alueen henkilöstön monenlaista asiantuntemusta täydentämään? Koulutuksia, jotka sisältävät konkretiaa ja kontekstia, käytäntöä ja syvyyttä?

Hakusessa siis renesanssikirjastoihminen! Tai paremminkin jokapaikanhöylä, joka ymmärtää osaamisvaatimusten muutoksen, jakaa oppimaansa, huomioi erilaisen ajattelun ja soveltaa oppimaansa tietoa tieteen ja taiteen alalta sujuvasti. Vai mitä mieltä olette?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *