Tampereen kaupunginkirjaston suunnittelupäällikkö Susanna Lampola-Autio sekä alueellisen kehittämistehtävän koordinaattori Jarkko Rikkilä ja projektisuunnittelija Salla Hyökki osallistuivat Kroatian Zagrebissa järjestettyyn IFLA-satelliittikonferenssiin elokuun lopulla. Konferenssin suunnittelusta vastasi IFLAn CPDWL-osasto (Continuing Professional Development and Workplace Learning), joten osaamisen kehittämisen näkökulmasta aiheet ja teemat sopivat erittäin hyvin lähtijöiden työtehtäviin ja kehittämiseen.
Katso tunnelmointivideo konferenssista täällä.
Tarkemmin muotoiltuna vuoden teema oli Librarians and information professionals as (pro)motors of change: immersing, including and initiating digital transformation for smart societies. Tämän erinomaisen ja rohkaisevan IFLAn eetoksen mukaisesti kirjastonhoitajat ja informaation ammattilaiset ovat siis monien meneillään olevien muutosten moottoreita ja lähettiläitä. Zagrebin seminaarissa tämä arvopohja kytkeytyi kysymykseen siitä, mitä tämä tarkoittaa erityisesti digitaalisessa toimintaympäristössä ja niin sanotun smart society -ajattelun alla.
Zagrebissa oli vierailumme aikaan reilusti yli 30 astetta hellettä! Hotellimme sijaitsi onneksi lähellä kongressipaikkaa, ja oli lämpötilan puolesta oikein mukavasti ilmastoitu. Itse kongressipaikka oli Zagrebin edelleen uudelta tuntuva yliopiston kirjasto, joka oli rakennettu 1990-luvulla. Rakennus palveluineen, erityisesti asiakaspalvelun näkökulmasta, tuntui kuitenkin varsin perinteiseltä. Palvelutiskit olivat massiivisia ja kortistolaatikot mittavia. Asiakkaat joutuivat ennen kirjastoon siirtymistä jättämään omaisuutensa säilytyslokeroihin, ja mukaan napattiin punainen ostoskori tavaroiden ja aineiston kuljetusta varten.
Ideat kulkevat molempiin suuntiin
Satelliittikonferenssit ovat tapahtumina sisällöltään ja ajallisesti rajatumpia verrattuna IFLAn pääkonferenssiin. Zagrebin seminaarissa osallistujamäärä oli rajattu 140 henkilöön ja tapahtuma-aika kahteen päivään 20. – 21.8. Ensimmäisenä päivänä olivat ohjelmassa kirjastojen kierrokset ja visiitit, rekisteröityminen ja posterisessiot. Varsinainen ohjelma tapahtui kuitenkin kokonaisuudessaan keskiviikkona sisältäen keynote-puheenvuorot, työpajat ja esitykset. Suomesta oli ilahduttavasti kuusi osallistujaa. Päivi Litmanen-Peitsala ja Anu Ojaranta vetivät esityksen digiosaamisesta ja tietoasiantuntija Anne Kakkonen Helsingin yliopiston kirjastosta veti työpajan osaamisen itsearviointityökalusta.
Postereita oli tapahtumaan hyväksytty yhteensä 15 kappaletta ja kaikki käsittelivät kirjastoalan ammatillista osaamista ja osittain myös muita digitaalisia kirjastokonsepteja, kuten pelillinen Information hunters -tiedonhaun opetuksen sovellus. Ensimmäisenä posteririvistössä oli IFLAn suuntaviivat jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen ja hyvien käytäntöjen jakamiseen. Muista postereista voisi nostaa esille Singaporen mentorointimallin speed dating -eventteineen.
Keskiviikon ohjelma oli rakennettu niin, että yleisten kirjastojen sessiot ja tieteellisten kirjastojen ohjelma tapahtuivat rinnakkain samanaikaisesti eri tiloissa. Tämä oli siinä mielessä harmillista, että yhtä aikaa tapahtui molemmissa mielenkiintoista ohjelmaa ja valintoja osallistumisen suhteen oli tehtävä. Keskustelimme myöhemmin keskiviikon lounaalla myös CPWDL-osaston Ulrike Langin ja muiden kollegoiden kanssa siitä, voisiko ohjelmasisällön rakentaa kenties tulevaisuudessa niin, että yleisten ja tieteellisten kirjastojen välille syntyisi enemmän vuoropuhelua ja keskustelua… Ehkä näemme tämän tulevaisuudessa?
Aloimme käyttämään ohjelmassa ilmoitettua virallista #cpdwl2019 -tunnistetta heti meidän Instagram-sivuilla ja muissa somekanavissa. Ensimmäisenä päivänä keskustelimme niin ikään seminaarin taustahenkilön Ray Punin kanssa osaamisen jakamiseen liittyvistä somekanavista. Kerroimme, että olemme käyttäneet tunnistetta aktiivisesti matkatunnelmien ja ideoiden välittämiseen meidän kanavissa. Kannustimme osastoa oman Instatilin perustamiseen viestinnän tehostamiseksi ja huomasimmekin muutaman tunnin päästä, että sellainen oli heti laitettu pystyyn. Kannattaa siis seurata kanavaa. Nopeaa reagointia ja hienoa kehittämistä.
PiKe lavalle
Oma esityksemme oli ajoitettu keskiviikko-aamuun ja yleisten kirjastojen session ensimmäiseksi. Pläjäys käsitteli viime vuonna aloitettua asiakaspalvelun kehittämistä ja henkilöstön digiosaamisen parantamista. Meiltä hyväksyttiin tämän vuoden ohjelmaan sekä laajempi tutkimustuloksia esittelevä paperi että esityksemme sessiossa. Otsikkona oli Towards a New Multichannel Library Customer Experience and Better Staff Digital Competence Within the Regional Development Task in Finland. Otsikointimme oli hyvin linjassa muiden puheenvuorojen kanssa, mutta aina olisi mahdollisuus yksinkertaistaa ja siinä voimme parantaa jatkossa. Paperi on luettavissa täällä ja esitys avattavissa tästä linkistä.
Esitysteknisesti saimme yllättäviä lisäefektejä monen tekijän yhteisvaikutukseesta. Ensinnäkin kongressin päälava oli sijoitettu lasiseinäisen kirjaston aulaan niin, että päivä paistoi suoraan isolle näytölle, jossa esitykset pyörivät. Lisäksi näyttö koostui neljästä osasta, joista jokin säännöllisesti pimeni, vuorotellen ja täysin yllätyksellisesti. Keskittyminen tahtoi herpaantua, kun yrityksestä huolimatta huomio väkisin kiinnittyi näytön taakse hiippaileviin ruutupaitaisiin kavereihin, jonka jälkeen screeni oli taas hetkellisesti kunnossa. Esityksemme herätti näistä huolimatta paljon kiinnostusta ja kysymyksiä.
Kuulijat olivat kiinnostuneita esimerkiksi asiakaspalvelun kehittämiseen liittyvän valmennusohjelman pituudesta ja koulutuspäivien määrästä. Lisäksi tuntuman mukaan yleisössä resonoi yleisesti ottaen asiakaslähtöinen kehittämisote, joten meidän kuuden askeleen toolkit hyvin konkretisoi ja havainnollistaa. Hauska yhteensattuma oli myös Dijana Sabolovic-Krajinan tapaaminen meidän esityksen jälkeen. Dijana on työskennellyt muun muassa Koprivnica-kirjaston johtajana ja hänellä on läheinen suhde suomalaisiin kirjastoihin.
Olimme harjoitelleet esityksen ennen lähtöä ja jakaneet puheenvuorojen roolitukset keskenämme. Susanna kertoi kirjastolaista ja henkilöstön kyselystä, Salla avasi asiakastutkimuksta, valmennusohjelmaa ja digiajokorttia sekä Jarkko hoiti alun ja lopetuksen sekä vastasi kysymyksiin. Puheen pitäminen englanniksi konferenssissa on harjoituksista huolimatta usein sille kuuluisalle epämukavuusalueelle menemistä, mutta sen voi käytännössä toteuttaa erilaisilla ja värikkäilläkin tavoilla. Rohkeutta vain peliin ja vauhtiin, niin hyvä tulee!
Keynote-puheenvuorot
Päivän pääpuhujat, professorit Philip Schreur ja Mario Hibert, oli kutsuttu paikalle Stanfordin ja Sarajevon yliopistoista. Molemmat puhujat toivat esiin digitalisoituvan yhteiskunnan vaikutuksia kansalaisten arkeen. Nopeasti muuttuva toimintaympäristö “älykkäässä yhteiskunnassa” lukemattomine teknisine sovelluksineen on mullistanut arjen ja mahdollistaa aineistojen, materiaalien, tiedon ja elämysten levittämisen tavalla, joita menneinä vuosikymmeninä kirjastoissa ei ole voitu kuvitella.
Toisaalta kumpikin puhuja muistutti kirjastojen roolista kriittisenä palveluntarjoajana, jonka tulisi varoa joutumasta liiaksi Piilaakson luomusten armoille ja vietäväksi. Kirjastoammattilaisten on tärkeää olla jollain lailla perillä esimerkiksi tekoälyyn perustuvien sovellusten lainalaisuuksista ja niitä pyörittävien algoritmien toimintatavoista, jottei ihmiskunta kritiikittä alistu ilmaisten kaupallisten palveluntarjoajien työvoimaksi ja datan lähteeksi.
Viime vuosikymmenellä nimensä saanut Slow library -idea nostettiin teknologia-alan jättiyritysten mahdolliseksi vastavoimaksi.
Slow libraryn peruselementit ovat koulutus, yhteisöllisyys, paikalliset ratkaisut (suurten kaupallisten toimittajien sijaan), ammattitaito, henkilökunta ja ilo. Pääpuheenvuoroissa teknologiahype siis suorastaan loisti poissaolollaan, mikä sinänsä oli vaihteeksi virkistävää ja tuoretta.
Pari oivallista nostoa sessioista
Muutamat muista maista olevat kollegat ihmettelivät hieman sitä, miksi Suomessa kehitetään digiosaamista? Oletus oli se, että meillä on kaikki asiat hyvin ja koulutukselle olisi erittäin vähän tarvetta. Tämän kautta päästiin hyvin keskustelemaan siitä, mistä itse asiassa osaamisen kehittämisessä ja ammatillisessa oppimisessa on lopulta kyse. Muita esityksiä kuunnellessa tuli vahva tunne siitä, että me olimme täällä todellakin oppimassa uutta. Suorastaan esimerkillisiä malleja ja jäsennyksiä digiosaamisen kehittämiseen tuntui olevan olemassa vaikkapa Kroatiassa ja Sloveniassa. Näistä esityksistä saatiin erittäin paljon ajateltavaa ja virikkeitä oman työn kehittämiseksi.
Kuulimme erittäin mielenkiintoisen esityksen kirjastoalan ammatillisen osaamisen kehittämisestä Kroatiassa. Erityisesti esitystapa oli todella upea ja kokonaisuutta hyvin jäsentävä. Zagrebin yliopiston filosofian ja yhteiskuntatieteiden laitos, Zagrebin kaupunginkirjasto, Kroatian kirjastoseura ja maan kansalliskirjasto perustivat vuonna 2002 keskuksen miettimään kirjastolaisten osaamisen kehittämistä. Yksikön päätehtävä on suunnitella ja kehittää koulutuskokonaisuuksia koko Kroatian alueelle. Yllättävänkin upea juttu ja alueellisen kehittämistehtävän näkökulmasta ajatuksia herättelevää. Allekirjoitamme esityksessä nostetut kolme arvoa täydellisesti: Aloita muutos, tue osallisuutta ja rakenna yhteisöä.
Simona Sinko Ljubljanan kaupunginkirjaston elinikäisen oppimisen yksiköstä puolestaan esitteli SWOT-analyysin (Strengths, Weaknesses, Opportunities & Threats) keinoin Sloveniassa tapahtuvaa kirjastoammatillista kehittymistä. Vahvuuksiksi hän kertoi esimerkiksi sen, että vuosittainen oppimisohjelma on yksikön päätuote. Opinto-ohjelma julkaistaan tammikuussa sisältäen rungon koko vuoden oppimistapahtumista. Lisäksi sisäisten kouluttajien ja valmentajien eli vertaisoppimisen merkitys on suuri. Lisäksi kirjastolaisia osallistetaan vahvasti opintosuunnitelman teon yhteydessä. Simonan paperi on luettavissa täällä.
Zagrebin yleiset kirjastot
Zagrebin yleisten kirjastojen maailmaa meille avasivat konferenssin puheenvuorot ja tutustumiskäynti pääkirjastoon. Ensimmäisenä konferenssipäivänä kävimmekin tutustumassa Zagrebin pääkirjastoon, joka sijaitsee lähellä kaupungin päärautatieasemaa. Sangen sokkeloisessa, monikerroksisessa ja iältään vanhassa rakennuksessa meille esiteltiin kaupunginkirjaston aineistoja, palveluja ja kirjaston toimintaa.
Kaupunginkirjaston strategiassa on kolme pääteemaa: osaamisen kehittäminen, inspiroivan ympäristön luominen ja johtamisjärjestelmän kehittäminen.
- Encouraging and supporting development of knowledge and excellence
- Developing inspiring cultural environment and human resources
- Developing the managing system
Tuleva ja suunnitteilla oleva uusi pääkirjasto Paromlin on sijoittuu keskustan alueelle ja henkilökunta odottaa innolla pääsevänsä käytännössä suunnittelemaan ja testaamaan uusia tiloja. Uusi kirjasto tulee sijoittumaan vanhan teollisuusrakennuksen kylkeen ja havainnekuvien perusteella yhdistelee todella upealla tavalla vanhaa ja uutta, materiaaleissa ja muotokielessään. Uusi kirjasto vastaa monen vuoden odotukseen ja haastaviin tilakysymyksiin.
Tällä hetkellä kirjastojen käyttö tapahtuu niin, että palveluja Zagrebissa voi käyttää yhdellä kortilla ja jäsenyys on maksullinen. Jäsenen on myös asuttava kaupungissa. Alle 15-vuotiaille jäsenyys on ilmainen. Zagrebin kirjastoverkko koostuu 42 yksiköstä ja kahdesta kirjastoautosta. Lainojen määrä on rajoitettu eli asiakas voi lainata yhdestä yksiköstä 10 nidettä kerrallaan. Jos siis on lainannut jokaisesta 42 yksiköstä 10 nidettä, maksimissaan lainoja voi olla 420 kappaletta kerrallaan.
Digiosaaminen kirjastossa
Kirjasto tarjoaa asiakkailleen e-kirjoja ja paljon aktiviteetteja digiin liittyen. Kirjastojen puheenvuorot seuraavana päivänä avasivat lisää kirjaston hyvinkin digimyönteisestä toiminnasta. Zagrebin kirjastot ovat paikkoja uuden oppimiselle ja uuden teknologian vastaanottamiselle. Kirjasto on järjestänyt muun muassa IT-työpajoja ikääntyvällr väestölle jo vuodesta 2008. Aluksi työpajoja vetivät kirjastonhoitajat, mutta ne olivat niin suosittuja, että pian tarvittiin vapaaehtoisia niitä vetämään.
Nuoremmille asiakkaille on tarjolla mielenkiintoisia työpajoja. Työpajoissa on kokeiltu 3D-kynien toimintaa, mikä on sangen uutta teknologiaa. Työpajoja on ollut myös virtuaaliympäristöistä ja lisätyn todellisuuden hyödyntämisestä. Aktiivisessa käytössä on ollut erityiseesti Micro:bit, joka on mikrokokoinen tietokonesiru, jonka avulla voi harjoitella koodaamista. Samaista Micro:bit -tietokonesirun käytttöä on opeteltu maanlaajuisesti kirjastohenkilökunnan keskuudessa. Kurssituksen tuloksena varmuus koodaamisesta on kasvanut ja ovat entistä valmiimpia myös itse vetämään kursseja.
Verkostoitumista
Hetken ehdimme hengähtää iltaohjelman parissa Zagrebin illassa. Tiistaina osallistuimme kaupunkikierrokselle parinkymmen muun osallistujan kanssa. Kierroksen antiin kuului opastettu kävely kaupungin ytimessä oppaan johdolla. Saimme kuulla puolitoistatuntisen kierroksen aikana vaiherikkaan Zagrebin historiasta ja kulttuurielämästä. Valtaosa maan asukkaista kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon, joten kierroksen aikana kuulimme oppaalta muun muassa tarinan pyhästä taulusta, joka oli ihmeen kaupalla säilynyt tulipalon keskeltä. Kyseistä taulua pääsi myös ihastelemaan kierroksen aikana.
Kierroksen aikana koimme myös muita elämyksiä. Matkasimme sata vuotta vanhalla funikulaarilla, ihastelimme kaupungin kauniita yöllisiä näköaloja ja ihmettelimme tykkiä, jolla päivittäin ammutaan keskipäivän aikaan. Kierroksen loppupuolella ihailimme myös Zagrebin kaunista katedraalia, joka on kaupungin korkein rakennus.
Kierros päättyi verkostoitumisillalliselle läheisessä bistrossa. Hieman harmillista oli, että ravintola oli suhteellisen heikosti varautunut tuloomme. Tästä syystä epäselväksi jäi niin viinien kuin juustojenkin nimet! Kroatian punaviinejä voi ylipäätään kuitenkin kehua mainion makuisiksi ja tässä tuoksinassa viilasimme seuraavan päivän esityksen huippukuntoon. Seuraamme liittyi myös Malmön yliopiston kirjaston kirjastonhoitaja Lotta Wogensen, jolla oli tulossa myös oma esitys konferenssissa samaan aikaan kuin meilläkin – tämä oli siis verkostoitumista parhaimmillaan.
Tajunnanräjäyttävä Museum of Contemporary Art
Lopuksi haluamme jakaa vielä yhden vinkin Zagrebista. Viimeisenä päivänä Jarkko ja Salla lähtivät vielä tutustumaan Zagrebin nykytaiteen museoon Museum of Contemporary Art, joka tänä vuonna täytti kymmenen vuotta tässä rakennuksessa. Mahtavan kokoinen ja valtavan laaja rakennus on omistettu täysin vanhemmalle ja uudemmalle kroatialaiselle nykytaiteelle. Museon kokoelmat tarjosivat näkökulmia menneeseen ja nykypäivään, myös sisällissodan kipeisiin kohtiin oltiin täällä tartuttu rohkeasti ja ennakkoluulottomasti.
Rakennus itsessään oli inspiroiva ja betonisen jyhkeä. Yhtenä ulospääsyn väylänä museosta toimi liukumäki, jonka kokeiluun meitäkin rohkaistiin! Mietimme myös, että kokonaisuudessaan tilojen sisään olisi hyvin mahtunut yksi kokonainen kirjasto museon lisäksi. Rakennus muistutti paljon Tanskan Aarhusin pääkirjasto Dokk1:stä, jossa olimme vierailleet toukokuussa – jotain hyvin samaa näissä oli!
Mitä seuraavaksi?
Meille uusi tuttavuus oli epäkonferenssi IFLA-camp, jota järjestetään päätapahtumaan liittyen vuosittain. Tämä on uusien ammattilaisten ryhmän järjestämä ja kokoontui tänä vuonna seitsemännen kerran. Kaksipäivänen ilman ohjelmaa ja asialistaa toteutettu konferenssi järjestettiin nyt Ateenassa Ilioupolin Media Labin tiloissa sekä Megalo Kavouri Beachilla. Olisipa todella mahtavaa päästä jonain päivänä osallistumaan tähän!
[…] Digihaasteet yhdistävät kirjastoja – ajatuksia osaamisen kehittämiseen Zagrebista […]